Pohjoisessa on valoa, pohjoisessa on värejä. Voi teitä
pääkaupunkiseutulaiset, jotka ette huomaakaan miten tummia värejä
siellä on näin talvisin, ja miten korkeat talot peittävät auringon. Voi
teitä, jotka ette ehkä edes tiedä että vastaantulijaa voisi katsoa,
jotka ette ole huomanneet että ympärillänne hyörivät olennot ovat
ihmisiä, joille voi puhua! Täällä olen kolmen päivän aikana vaihtanut
ventovieraiden kanssa enemmän sanoja kuin siellä puoleen vuoteen.
Pienikin kosketus toiseen ihmiseen antaa kummasti nostetta omaan
päivään, antaa lämpöä, antaa varman tunteen yhteisöön kuulumisesta.
Kokonaan oma lukunsa on kyllä se, miten entisistä luokkakavereista on voinut tulla niin isännän näköisiä.
Tuolla niitä oli paikallisessa marketissa möhömahoineen,
kelkkahaalareineen ja muhkeine partoineen ostamassa alkydimaaleja ja
jotain monimutkaisen näköisiä koneenosia. Muistin miksi lapsena aina
hihitin nähdessäni pukumiehen, ne näyttivät niin rivon androgyyneiltä.
Ei millään pahalla, pukumiehet.
maanantai, 30. tammikuu 2006
Kommentit