Aika varmasti tulen nyt karkoittaneeksi muutamia lukijoita. Anteeksi. Olen pahoillani, en tosin ajatellut jatkaa tätä monen postauksen päivävauhtia, ja varmaan Sydän, sydämestä kirjoittaminenkin laantuu tässä pian normaaliin tahtiinsa.

Sain siis tämän näköjään rähmäkkeeksi ristimäni MP3-soittimen toimimaan ihan itse. Kaikkeen sitä nainen kykeneekin, tämä oli kyllä loppujen lopuksi positiivinen kokemus minäkuvani kannalta!
Urakan jälkeen laitoin nopeasti ruoan lapsille, patistin miehen ja esikoisen koulun karkeloihin ja avasin radion. Radio oli ties millä kanavalla, sillä yritin vielä muutama päivä sitten löytää niitä kanavia jotka voisivat soittaa Sydän, sydämen uusia kappaleita. Tuosta keittiömankasta on revitty asteikko pois, eli se ei ollut mikään pikkuhomma! Radiosta kuului päällenapsautuksen jälkeen tutun kuuloista naurua. Pyörittelin jo päätäni ja mietin pitäisikö varata päälääkäriaikaa, kun se nyt vain kuulosti niin kovin Tuomas Skopalta. Hetkisen kuluttua kävi kuitenki ilmi, että kuuntelin Radio Helsinkiä, jossa Njassa haastatteli Tuomasta ja Juhoa. Enkä ollut edes tunnin ohjelmasta menettänyt kuin viisi minuuttia. Mitkähän todennäköisyysluvut tällekin saisi laskettua, jos olisi sitä koulutusta saanut yhtään pidemmästi hankittua?