Tapahtuipa pari päivää sitten, että erään bloginpitäjä olohuoneessa sijaitsevalle sängylle oli kokoontunut naapurin lapsi, naapurin lapsi, oma lapsi, oma lapsi ja oma lapsi. He olivat luisuneet leikkimään bändiä, instrumentteinaan huilu, pilli, munniharppu ja peltinen kulho. Naapurin lapsi toimi vokalistina.

Epäilenpä että liki jokaisen lukijani kokemusmaailmaan mahtuu vankka tieto siitä, miltä tuntuu korvissa kun joku puhaltaa nokkahuiluun keuhkojensa täydeltä. Ette siis varmaankaan ihmettele, että hetkisen kuluttua ehdotin mitä ystävällisimmin, että josko orkesteri hieman vähentäisi desibelitasoaan. Tyrmistykseni olikin suuri, kun vokalisti mylväisi minulle "TÄMÄ ON ROKKIA, TÄTÄ PITÄÄ SOITTAA LUJAA!"

Tuntenette kaikki sanonnan "If it's too loud, you're too old". Niin minäkin.

Sinne se meni, nuoruus.