Päivitystauko tuli yllättäen ja pyytämättä. Viimeiset muistikuvani ovat ajalta, jolloin huomasin kalenterista että jahas, alkamassa on kohtuullisen tiivis jakso. Tänään havahduin Y-miehen luona, kun hän aamurähmöjä silmistään hieroskellen kyseli, mitä haluaisin vapaapäivänäni tehdä.

Yhtä asiaa olen kyllä ehtinyt tässä liki kahden viikon aikana mietiskellä. Päiväkodeissa on näitä sinisiä kuminauhallisia muovipusseja, jotka on lasta viedessä ja hakiessa tarkoitus vetää kenkien päälle, etteivät päiväkodin lattiat sotkeennu kuraan ja rapaan. Joskus aikoinaan idea on varmasti toiminut loistavasti, mutta luulenpa että edellinen lama-aika taisi tehdä siihen muutoksen. Nyt nämä pussit nimittäin eivät todellakaan ole kertakäyttöisiä, vaan ne laitetaan käytön jälkeen samaan paikkaan josta ne otettiinkin, josta seuraava henkilö voi vetää ne kenkiensä päälle.

Tämä seuraava henkilö tulee kyllä samalla saaneeksi sormiinsa kaikenlaista näkymätöntä kivaa, mita edelliset käyttäjät ovat kenkiensä pohjassa kuljettaneet, alkaen teinipojan räästä, päättyen koiran ä'ään. Sitten hän siirtää ne kivat sormistaan päiväkodin ovenkahvoihin ja lapsiinsa. Minä olen sairastanut sekä angiinaa että vatsatautia tässä ihan lähiaikoina, joten aikaa mietiskelyyn on ollut.

Eilinen anelu päästä ylitöihin tyssäsi liiallisiin sairauspoissaoloihin, ja sekös veti mielen matalaksi. Tilaisuus tehdä ylitöitä koittaa minulle keskimäärin kerran kuussa, ja silloinkaan niitä ei yleensä ole tarjolla. Nyt lapset olisivat olleet isällään sekä ylitöitä tarjolla, ja minä kiroan niitä sinisiä muovipusseja.