En ole koskaan sekoittanut eri perheitten kissoja, mutta arvelin että liika eristäminen aiheuttaisi kielletyn hedelmän himoa, jolloin uusi tulokas ei saisi hetken rauhaa. Kävin siis hakemassa ulkomaille jumiin jääneen työkaverin kissan tänne meille, kun muutoin se joutuisi olemaan yksin ihan sydäntäraastavan paljon.

Voin ainakin sanoa sen, että jos huomaa hoitokissan parkkipaikalla että perhana sentään, se kotoa mukaanotettu kissankuljetuslaatikko ei olekaan kotoa mukaan otettu vaan eteisen lattialle jätetty, kannellinen pyykkikori ei aja samaa asiaa. Senkin osaan kertoa, että vain kymmenen minuutin automatka tuntuu huomattavasti pidemmältä, jos kissa on sekä kova maukumaan että työntämään päätään kannen reiästä, semminkin kun päätä pyrki seuraamaan koko halavatun kroppa.

Kummallista oli se, että kun rämäytin takaisin pyykkikoriin sullotun hoitokissan keskelle eteistä, eivät muut kissat oikein aluksi edes välittäneet tulokkaasta. Ne nuuskivat sitä hetken ja tulokas, Syltty nimeltään, valtava kooltaan ja mustavalkoinen väreiltään, kiersi huoneet kaikessa rauhassa. Sitten emokisulla napsahti, ja se sähisi Syltylle ja antoi pari litsaria. Tuupin muut kissat pois esikoisen huoneesta ja jätin Syltyn nauttimaan yksiöstään.

Kummallisin osuus alkoikin sitten siitä. Sen jälkeen kaikki kotoperäiset kissat ovat sähisseet ja murisseet toisilleen ilman mitään näkyvää syytä. Saima linnoittautuu sohvan alle kurnuttamaan, Ankero odottelee esikoisen huoneen ovella, ja emo luikkii huoneesta toiseen sähisten kaikelle vastaantulevalle. En ole ikinä kuullutkaan vastaavasta! Mitä hyötyä on vihoitella saman perheen jäsenille ulkopuolisen tullessa hämmentämään kuvioita? Vai ovatko nämä niin huononäköisiä etteivät erota toisiaan kaksi kertaa isommasta muukalaisesta?

Ellei lentoliikenne pian ala uudestaan, meidän elomme voi muuttua varsin tukalaksi.