Se on sillälailla että Kolmekertaaikuisuuden residenssi on taas muutettu sairastuvaksi. Viime viikolla pääsin töihin vain maanantaina ja perjantaina, tälle viikolle näyttää käyvän samoin. Potilaana on jälleen kuopus, jonka nielu näyttää runnotulta scrotumilta. Mutta jos tästä nyt jotain positiivista pitää repiä niin eipä tartte olla töissä, jei!kuopusta on kehuttu monisanaisesti terveyskeskuksessa useiden eri henkilöiden toimesta. Lapsi on kuulema sekä soma, reipas että ...no. Olihan tuota noissakin.

Viime yö oli aika kamala kuopuksen kuorsatessa turvonneen kurkkunsa kanssa epäinhimillisen jyhkeästi. Yritin katsoa subilta leffaa, mutta kohtaus jossa liman peittämä venäläinen örisi oli vähän turhan todentuntuinen kun korinaa kuului samasta asunnostakin. Kymmeneltä olin jo omassa sängyssä unten mailla. Jossain vaiheessa sain selkäni taakse melupakolaisen, ja ikävä kyllä keskimmäinen mönki juuri sille sängyn reunalle, jolla minä mieluiten makaan, enkä jaksanut häntä siirtääkään. Ja jottei tässä olisi vielä tarpeeksi, kännykkä kilisti yhdestätoista alkaen kymmenen minuutin välein muistutusta esikoisen taksvärkkipäivästä. Olin tarpeeksi tolkuissani noustakseni sammuttamaan sen vasta aamukolmelta. Enkä taatusti saanut enää unta, sillä olin herännyt kamalaan painajaiseen, jossa Y-mies tuli ilmoittamaan olevansa kuollut. Vaikka kuinka yritin ajatella bambeja niityllä kirmaamassa perhosten ja pupujussikkain kera, pintaan pyrki väkisinkin ajatuksia että entä jos tuo kuolisi, tai tuo, tai minä, niin mitäs vattua sitten tehtäisiin?

Ajatus omasta poismenosta riivaa väkisinkin, sillä lapsia on tullut tehtyä kahdelle eri miehelle. X-mies ei taatusti ottaisi esikoista hoiviinsa, keskimmäisen ja kuopuksen kuitenkin sentään. Esikoisparan sijoituspaikka olisikin sitten täysi kysymysmerkki. Sukua ja sisaruksia on kyllä, mutta yli kuudensadan kilometrin päässä. Siellä sijaitsee myös esikoisen biologinen isä, jota anteeksi nyt vaan, en oikein näe realistisena vaihtoehtona. Älkää laittako mua aloittamaan aiheesta, tosin sen jälkeen tekin olisitte sitä mieltä että X-mies on vaaraton ja harmiton ja oikeastaan tosi kiva kaikessa kenkkumaisuudessaan. Eli ero nuoremmista sisaruksista olisi väkisinkin edessä, todennäköisesti myös koulun ja kaveripiirin vaihto. Pahoin pelkään että lapsille niin rakkaat kissatkin sijoitettaisiin jonnekin ihan muualle, sillä X-miehellä on jo kissoja, ja harvemmin kasvattilapset saavat kissalaumaa mukaansa ottaa.

Jotenkin ajattelisin että olisi hienoa jos lapsille tärkeäksi tullut Y-mies voisi olla edelleen lasten elämässä läsnä, mutta eihän kuolleen äidin entisellä miesystävällä ole mitään oikeuksia, ellei niitä haluta antaa, ja jos osa lapsista päätyisi X-miehelle ja osa sijoitukseen, vähän epäilisin löytyisikö sitä halua. Lapsen paras kun tuppaa olemaan vain ylevä sanapari, ei juuri muuta.

Taitaa siis olla parasta että laitan tässä kuopukselle videon pyörimään ja lähden vaihtamaan talvirenkaita autooni.