Kuopus on jälleen kipeä. Nyt yskä, lämpö ja kurkkukipu saivat jo seurakseen räkäisen nenän, ja minä kärsin tästä kopituksesta niin, että aion leikkiä että jotakuta ehkä kiinnostaa lukea ajatuksiani, sillä tosielämässä kukaan ei huutoain kuule. Paitsi Y-miestä, joka tuli eilen lomaltaan ja toi tuliaisia ja vietti illan kanssamme ja on kaikin puolin pus ja moiskis ja läählääh - mutta töissä, joten...

Olen aloittanut fiktiivisen sivublogin. Ei, älä loukkaannu jos et ole kuullut siitä, sillä kukaan muukaan ei ole. Ajatukseni oli kirjoittaa selkeää draaman kaarta minämuodossa kaikenlaista vastuuta välttelevästä bimbosta, joka alkaa haluta lapsia. Aluksi kirjoittaminen olikin kivaa ja eteni suunnitelmien mukaan, mutta sitten se alkoi maistua puulta (eikä edes miltään tuoreelta ja maukkaalta puulta, vaan esimerkiksi vanhalta ladon ovelta) ja tyssäsi. Pakottauduin avaamaan sivun uudestaan, ja PAM! näyttämölle teki traagisen sisääntulon tämän naisen äiti, jonka blogin minä joutui toimittamaan pakkohoitoon, ja nyt olisi sitten kuvioissa sisaruussuhde ja isän etsintä, ihan itsestään, ilman pyytämättä. Merde, ellen sanoisi. Kaikkeen tuossa kirjoittamisessa joutuukin.

Aluksi ajattelin että enhän minä tämmöistä voi kirjoittaa, joku vielä luulee että kirjoitan itsestäni ja omasta äitisuhteestani. Harvinaisen vahvasti tunsin ettei näin nyt ole asian laita. Vasta kun tajusin että daa, pakkohoitoon laitettu äitihän on "kirjoittamani blogin kivenkovan minäkertojan" (just, sanotaan nyt vaikka että Marjaanan) tukahdutettu toinen puoli, alkoi hommassa olla järkeä. Sormia kihisyttää kivasti.

Ja milloinkas niitä blogipikkujouluja olisi taas tarkoitus viettää? Jos ei vielä jollekulle tullut selväksi, minulla on kuolettavan tylsää ja aivoni halajavat virikkeitä ja kontakteja. Männävuosina blogimiitit ovat onnistuneet tarjoamaan niitä yltäkylläisesti. Olisi mukava tavata myöskin sinut, armas lukija!

Vielä loppuun kuopuksen donitsiresepti: Otetaan sellainen taikinarinkula. Paistetaan se. Voi päällystää sen kuorrutteella. Voi panna vielä drösseliä. *kohotetut kulmat ja pyörähtävä ranneliike* Donitsi! (Tämä tuli jostain syystä mieleen kesken Transformers -elokuvan. Voin vain ihmetellä.)