Lokakuun alku

Komisario Mähönen tutkaili huolestuneena kasvattamon murrettua ovea. Puunsäleitä törrötti vaarallisesti, muutamiin oli tarttunut karanneiden pukkien partahaivenia. Oli vasta lokakuu, ja jo nyt kotiäitien jouluaktivistiryhmät olivat aiheuttaneet suurta tuhoa kasvattamoille vapauttamalla suuria määriä puolivalmiita joulupukkeja.

Lähettäkääpä partiot tänne ykköskasvattamon viereiseen kauppakeskukseen. hän tokaisi kyllästyneesti nuoremmalle konstaapelille, joka lähetti viestin eteenpäin. Kauppakeskuksiin ne yleensä suuntaavat. Mähönen opasti nuorempaansa. Hokevat siellä vaan lapsille että Mikä sinun nimesi on? Oletko jo kirjoittanut pukille? Muuta niiden sanavarastoon ei vielä siinä vaiheessa kuulu. Joitakin pukkeja on saatu noutaa päiväkodeistakin, saamari soikoon. Tästäkin jahdista tulee veronmaksajille iso lasku!
Vieressä kasvattamon omistaja seisoi jurona. Kumisaappaan vieressä mustalla mullalla kellotti pieni punainen kuusenkoriste.
Minkälainen ihminen tämmöistä voi tehdä? hän mietiskeli huolten puristamalla, tukahtuneella äänellä. Nyt meni meiltä kolmannes vuoden ansioista. Milläs me nyt itselle joulu hankitaan?
Noh noh! lohdutteli komisario Mähönen. Kasvattaja Hökkä laittaa vaan korvaushakemuksen menemään, kyllä me allekirjoitetaan, joku roti se pitää olla. Kolme miestä tuijotti hetken nopeasti tummenevaan taivaanrantaan. Pakkanen kiristyi hiljalleen. Hetken särki nuoremman konstaapelin kännykän soiminen.

Lyhytsanaisen keskustelun jälkeen nuorempi konstaapeli selvitti Mähöselle, että kauppakeskuksesta oli saatu pukkeja kiinni viitisen kappaletta. Vartija sieltä kyseli mihin pukit toimitetaan. Mähönen katsoi kysyvästi kasvattaja Hökkään.
Tänne vaan kierrätettäväksi, ei niistä enää kunnon tavaraa saa. niiskaisi Hökkä. Nuorempi konstaapeli välitti tiedon.
Mähönen kätteli Hökän, lupasi henkilökohtaisesti auttaa paperisodassa. Poliisit ahtautuivat virka-autoonsa ja lähtivät hitaasti ajamaan märkää, liukasta tietä laitokselle päin.

Taitaa olla parempi että hoidetaan me ne tänne käsittelyyn. totesi Mähönen nuoremmalle konstaapelille. Nuorempi konstaapeli nyökkäsi. Tällä seudulla taitaa olla useampikin näitä kasvattamoita?
On, on. Salassahan niitä yritetään pitää, mutta muutama aina paljastuu joulun kuljetusten jälkeen. Jotkut sitten painavat mieleensä ja välittävät tiedot niille hurupäille, mainostoimistojen kuvaajille ja muille joulumaanikoille. Olet varmaan itsekin huomannut, että joulukuvastot ja muut ilmestyvät aina vain aiemmin. Jostainhan ne pukit on saatava esittelemään tämän vuoden tavaroita, eihän edellisvuotiset enää kelpaa kellekään. Vaikka nuo kasvatusmenetelmät ovatkin kehittyneet, niin eihän kellään ole syys-lokakuussa valmista satoa tarjottavana. Ottavat sitten saatanat väkisin, ja niin niitä raakileita sitten saadaan veronmaksajien rahoilla poimia talteen, kun eihän ne mitenkään vielä siinä vaiheessa yksin pärjää. Lapsetkin pelkäävät jos sellaiseen raakileeseen törmäävät.
Jaa. Nuorempi konstaapeli tunsi olonsa hieman epämukavaksi. Ei se Mähönen yleensä noin runsassanainen ollut.

Laitoksella Mähönen vaihtoi maijaan, ja he ajoivat vaiteliaina muutaman kilometrin matkan kauppakeskukseen. Maa oli musta ja maaseudun pimeyttä puhkoi vain valaistun tien helminauha, muutamat talot kyyhöttivät viluisina pieninä rykelminä tien varsilla.
Edellinen partio oli odottamassa kauppakeskuksen pääsisäänkäynnillä. Miehet johdattivat Mähösen hiljaisina kauppakeskuksen toimistotiloihin, missä viisi honteloa, risupartaista pukkia istui epävarman oloisina. Rauhallisin ottein miehet taluttivat pukit maijaan, jonne ne kiltisti taipuivat istumaan.  Kasvattamolla oli Hökän avustaja ottamassa pukit vastaan. Mähönen sutaisi nimensä paperiin, ja miehet lähtivät taas ajamaan laitokselle päin.
Mitäs noille pukeille nyt tapahtuu? uteli nuorempi konstaapeli rohkaistuaan mielensä.
Sitä en tarkemmin tiedä. Kaitpa ne jotenkin kierrätetään sitten ensi vuoden sadon hyväksi.
Entäs jos emme olisikaan saaneet niitä kiinni, jos ne olisivatkin jääneet vapaaksi?
"Sitten tapahtuukin kumma juttu. Jos ne tuommoisia raakileita on, niin eihän ne osaa sopivaa ravintoa hankkia. Ne nääntyy hiljalleen, ja romahtaa sitten. Sellaista muovipussinriekaleen näköistä möhjöä siitä sitten jää. Monesti niitä vappuna paljastuu sitten lumen alta, ei ole mikään kaunis näky.
Jaa. Sillä lailla.

 

 

Kolme viikkoa myöhemmin

Nuorempi konstaapeli haukotteli pöydän ääressä. Vuoro jatkuisi vielä tunnin, sitten alkaisi neljän päivän vapaa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin hoitaa paperityöt loppuun uudesta pukkienvapautusyrityksestä.  Sillä kertaa aktivistit olivat vapauttaneet Sorosen kasvattamolta kuutisen pukkia, mutta niistä ei oltu saatu mitään havaintoa. Kylän keskusta oli tutkittu tarkkaan, samoin kaikki myymälät viidentoista kilometrin säteellä. Metsäähän tällä seudulla kyllä riitti, eikä kukaan sitä pystyisi lumisateessa käymään läpi pelkkien pukkien takia. Kaitpa ne sinne itsekseen maatuvat, mietti nuorempi konstaapeli. Hän sulki lomakkeet tietokoneen ruudulta ja keräsi tavaransa. Alhaalla pukuhuoneessa istui suihkunraikas Mähönen.Nämä oli melkein valmiita huokaisi Mähönen.

Niin että mitkä? kysyi nuorempi konstaapeli hieman huolissaan, silmäillen Mähösen märkää olemusta.

No ne, joulupukit. Nepä ei itsestään hoidukaan.

Jaa?

Saat vielä nähdä. Menehän kotiis nyt, että saat vähän levätäkin.

 

Nuoremman konstaapelin vapaaviikonloppuna lähestulkoon kaikkiin maan kauppoihin laitettiin joulusomistukset. Muutamissa nähtiin pukkejakin, ja nuorempi konstaapelikin osasi arvioida että kyseessä täytyi olla ihan tai lähestulkoon valmiita yksilöitä. Pukit osasivat hymyillä, tallustella ympäriinsä ja jututtaa lapsia.

Illalla sängyllään loikoillen nuorempi konstaapeli huomasi että televisiomainoksiinkin pukit ilmestyivät. Niiden hontelo ilme saikin nuoremman konstaapelin mieleen ajatuksen. Muutamalla puhelinsoitolla hän selvitti mainoksen tehneen mainostoimiston nimen, ja soitti saman tien Mähöselle. Mähönen kuunteli hänen ajatuksensa hiljaisena, ja päätti puhelun muutamalla sanalla. Puolen tunnin kuluttua nuoremman konstaapelin puhelin soi.

Mähönen tässä. Kyllä sinä oikeassa olit, ja kohta taitaa olla Sorosella selittämistä. Hoidetaas tämä yhdessä sitten maanantai-aamuna. Nuorempi konstaapeli laski kännykän yöpöydälleen ja hymyili.

 

Sorosen tilalla oli tehty lumityöt viivoittimen kanssa. Siistit pihakäytävät johtivat paraatiovelle, johon oli jo kiinnitetty kaunis kranssi. Kuistinpielessä nökötti olkiporsas rusetti kaulassa. Mähösen soitettua ovikelloa kymmenen vanha tyttö avasi oven.

Mahtaakos se isäsi olla kotosalla? kysyi Mähönen.

Tuolla se on kasvattamon puolella. vastasi tyttö empien, ja jäi seuraamaan poliisien poistumista arkana.

Mähönen ja nuorempi konstaapeli astelivat siistiä lumikäytävää suuren hallin ovelle. Hallin oveenkin oli kiinnitetty kranssi, josta heilui Tervetuloa kyltti. Mähönen tuhahti Sorosen uskaliaisuudelle.

He astuivat sisään sen kummemmin koputtelematta, ja tapasivat Sorosen sekoittamasta pukkirehua sivuhuoneessa, joka oli saattanut aikoinaan olla navetan maitohuone.

Jahas Mähönen, onkos pukeista kuulunut mitään? tervehti Soronen, jäykkä ja kulunut mies.

Eipä noita ole kuulunut, mutta ehkä nähty sentään. Kerrotkos vielä mitä lajiketta ne olikaan? Pitäis vähän koulia tätä junioria tässä, se kun ei näistä vielä mitään tiedä. Mähönen selitti anteeksipyytelevän oloisena.

Pitäähän niitä, nuorempia. No, ne vapauttivat onneksi vain niitä peruspukkeja, jotka vaan tuovat lahjat ja muistuttavat kilttinä olosta. Ne jalostetut, jotka saa vaikka kitaraa soittamaan, ovat tuolla parin lukon takana erikseen, etteivät mene sekaisin näiden muiden kanssa. Soronen jatkoi taas rehun sekoittamista. Ainahan niitä joka joulu juttuja kuulee, että näitä peruspukkeja on myyty parempina. Eihän ne sellaista vaatimustasoa kestä, ne alkaa pilaantumaan samantien. Puhe alkaa sammaltamaan, ja ilmaantuu semmoinen hajoamisesta kielivä pistävä lemu. Sellaisen pukin jos aattona ovensa taakse saa, niin siitä on parempi hankkiutua eroon samantien. Se ei kovin kauan edes pysy pystyssä, säikyttää vaan lapset niillä sekavilla jutuilla ja hajulla.

Mikä se on se hintaero näillä? Mähönen tiedusteli.

Peruspukkien hintataso on pysynyt ihan samana viimevuodet, mutta nämä jalostetut versiot kallistuu joka vuosi. Laitetaanko konstaapelille varaus?

En minä enää tarvitse, kun on nämä nuoret lentäneet pesästä. myhäili Mähönen. Jutun kannalta sillä voi kuitenkin olla merkitystä.

Mitenkäs näitä erikoispukkeja sitten saadaan? rohkaistui nuorempi konstaapeli kysymään.

Geenitekniikkahan se tähän on antanut mahdollisuudet. Soronen selitti. Ne ovat alkujaankin erilaisia, ja kunhan niitä ruokitaan oikein ja pidetään sopivassa valossa, niin niistä tulee oikein kestäviä ja kiiltäväpartaisia. Niiden repertuaariin voi tosiaan kehittyä vaikka mitä hienouksia. Joka vuosihan ne pidetään ne Paras Kasvattamo kilpailutkin, joidenka voittaja sitten valitaan sinne aattoaamun Joulupukin Kuumalinjaan. Se on kova kilpailu se, voittajakasvattamo saa siitä ison rahapalkinnon ja seuraaviksi vuosiksi tilauslistat täyteen. Kitaransoitto ja laulaminen on niitä tavoitellumpia ominaisuuksia nyt, kun se autolla ajokin on jo vähän niin kuin peruskauraa.

Jaa, jaa, kaikkea sitä. Mitenkäs nämä lajikkeet sitten kypsyvät, ihan samaan aikaanko kaikki? jatkoi nuorempi konstaapeli kyselyään. Soronen näytti ilahtuvan kun jotakuta tuntui todella kiinnostavan hänen ammattialansa.

Sehän riippuu vähän kylvöstä. Mutta vaikka kuinka on viljelyolosuhteet ja tieto ravinnosta parantuneet, niin ensimmäisiä kypsiä peruspukkeja saa vasta loka-marraskuun vaihteessa, ja erikoispukkeja vasta joulukuun puolessa välissä.

No niinhän me vähän arveltiinkin. sanoi Mähönen surullisen oloisena. Kyllä se Soronen on nyt niin että pitäisi lähteä tuolla kamarilla käymään.

Kamarilla?

Juu, eikä kannata kauheasti vastaan pistää. Olikos sillä tytöllä tuolla joku aikuinen kaverina?

Onhan se Ritva siellä. Saapiko tässä vaatteita vaihtaa? kysyi Soronen lannistuneena.

Kyllä sinä noillakin kelpaat, ei se niin hieno tilaisuus ole.

Miesten ajettua pihasta pikkuinen tyttö tuijotti pitkään auton jälkeensä jättämää pakokaasuvanaa, joka kiemursi pakkasilmassa kauan ennen haihtumistaan näkymättömiin.

 

Tammikuu

 

Nuorempi konstaapeli poistui oikeussalista yhdessä Mähösen kanssa.

On se hyvä että näitä pikatuomioita saa nykyään näissä pukkiasioissakin. totesi Mähönen. Ihan sai Soronen ansionsa mukaan.

Ne taisi ennen olla sakkotuomiot yleisempiä? kysyi nuorempi konstaapeli.

Olihan ne, mutta ei niitä puolivalmiita pukkeja ennen tähän malliin myyty. Kyllä se kasvattamo-oikeuksien poisto on parempi, pukithan kärsii hirvittävästi kun keskentekoisina töihin laitetaan, ja harvoin ne pelkät sakot sitä luvatonta myyntitoimintaa lopetti.

Poliisit vaikenivat, kun Soronen käveli heidän ohitseen. Soronen vilkaisi heitä, hidasti kuin olisi ollut aikeissa sanoa jotain, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa. Tyttö juoksi hänen perässään posket punaisina.

Että oli kehdannut laittaa tyttönsä laittaa netistä hankkimaan niitä mainostoimistojen yhteystietojakin. Siinä saa lapsi oikein kunnon mallin elämäänsä, huijauksia ja julmuuksia vain. tuhahti komisario Mähönen.

Näyttihän tuota hävettävän tokaisi nuorempi konstaapeli. Että ei se varmaan ihan menetetty tapaus ole.

Konstaapelit siirtyivät kadulle pysäköimänsä auton viereen. Heidät ohitti ruskeaan takkiin kietoutunut pitkäpartainen laitapuolen kulkija, joka kantoi mukanaan useaa repaleista muovikassia. Mies istahti käräjäoikeuden sivuoven portaille ja kietoi takkia lämpimämmin yllensä. Mähönen katsoi hetken miestä, ja huokaisi.

Onko se joku sinun tuttusi? uteli nuorempi konstaapeli.

Tavallaan kai. Olet sinäkin saattanut sen nähdä.

Ai?

No se voi hyvinkin olla Hökän tai Sorosen kasvattamon pukkeja, ne on sen verran isoja kasvattamoja täällä Suomessa. Etkö sinä ole ikinä pohtinut mitä niille pukeille tapahtuu joulun jälkeen?

Etkös sinä sanonut että ne hajoaa?

Niin, ne peruspukit hajoaa hyvin nopeasti. Ne jalostetut sitten saattaa elää kesäänkin asti. Nopeastihan niistä värit haalistuu ettei niitä lapset tunnista, mutta sitten ne vaan kuljeskelee ympäriinsä. Surullistahan siinä on se, että niillä taitaa olla jonkinlainen tietoisuus. Tuokin on kerännyt noita muovipusseja, joissa epäilemättä on sisällä uusia muovipusseja. Ihan kuin se aavistaisi, että ne ovat sen tovereita, ja että tuo se on silläkin edessä.

 

Tovin nuorempikin konstaapeli katseli surumielisesti hahmon loittonemista. Sitten hän kietoi käsivartensa Mähösen ympärille varmistuttuaan ettei kukaan katsellut, ja suuteli tätä suulle. Mennään kuule Esko jo kotiin.

Mikäpä siinä, kultaseni. Jäikö huulipunaa?

Ei. Haetaanko matkalta joku hyvä leffa?

Haetaan vaan.