Kai saa vähän purnata, jos on kipeä ja kärttyinen? No ei se mitään, purnaan silti.

Katsokaas kun nyt parin vuoden aikana on yleistynyt sanontatapa, jossa miehen loman tai työmatkan aikana lapsia yksin hoitavat naiset ilmaisevat olevansa sen ajan "yksinhuoltajia". Ennen voittopuolisesti suosittiin termiä "reissuleski", joten ehkä tämä nykyinen on siinä mielessä vähemmän makaaberi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihan oikeat yksinhuoltajat eivät voi olla kohottelematta kulmiaan, kun joku puuskahtaa että on se niin ihanaa kun ei tartte olla enää yksinhuoltaja, kun Pertsa tulee reissusta kotiin. Muutama tuttu kotiäiti sanoo jopa olevansa yksinhuoltaja päivisin, kun mies on töissä.

Tietysti jos termiä ihan tiukasti tulkitaan, en minäkään ole yksinhuoltaja kuin yhdelle lapselle, sillä nuoremmista on heidän isänsä kanssa yhteishuoltajuus. Käytän sanaa itsestäni kuitenkin hyvillä mielin, sillä minä olen ainoa aikuinen kirjoilla tässä osoitteessa. Ja todellakin, huollan lapseni yksin. Vaikka X-mies elatusmaksua makseleekin, ei kukaan tule tänne tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, imuroimaan eikä käymään kaupassa. Kukaan muu ei huolehdi että lapset ottavat lääkkeensä ja vitamiininsa, että kengät, takit ja muut vaatteet ovat ehjiä, puhtaita ja oikean kokoisia. Eipä ole näkynyt ketään myöskään vaihtamassa pissaisia lakanoita aamukolmelta tai viemässä kuumeista lasta lääkäriin. Eikä kukaan muu kysele lasten kuulumisia, tarkista läksyjä eikä naura lasten vitseille. Minä olen ainoa joka kysyy lasten huolia ja ottaa ja tekee niille jotain.

Että anteeksi nyt vain, jos en välttämättä näytä kauhean empaattiselta, kun joku voivottaa että kyllä on ollut niin rankka viikonloppu, kun Repe oli reissussa ja on pitänyt selvitä oman lapsen kanssa ihan koko viikonloppu omin voimin.