Ne Cosmopolitanit hiertävät mielessä edelleen. Saaran blogissa puhutaan asiaa. Joillakin se paino vaan on ja pysyy vaikka mitä tekisi, toiset näyttävät kukkakepeiltä vaikka mitä tekisivät. Ja suurin osa vatvoo ja murehtii olematta tyytyväisiä omaan kehoonsa. Voi kun sitä (o)saisi joskus vain olla. Monilla tuntuu se oma mielipide olevan kaikista ankarin. Mitä sellaiselle naiselle on tyttönä sanottu tai tehty, joka aikuisena luulee kelpaavansa vasta viiden, kymmenen tai viidentoista kilon painonpudotuksen jälkeen?

Itse haaveilin pitkään viiden kilon poisviilaamisesta, hajanaisia yrityksiä sinne suuntaan teinkin. Juoksuharrastuksenkin aloitin oikeastaan sen takia. Nyt olen niin tyytyväinen tähän tukkaan ja samalla muuhunkin olemukseeni, että aion lopettaa sen yrittämisen yrittämisen. Minä olen tämmöinen ja minulla on hyvä olo itseni kanssa, kuntokin on hölkyttelyn takia ihan hyvä. Eli minä hyppään tästä oravanpyörästä nyt pois, soon moro!