Onneksi se on nyt ohi. Jonkinasteista juhannustunnelmaa yritettiin kyllä hakea, mutta kun edes saunaan ei päässyt, niin kyllä tämä aika kälyistä oli. Lasten ainoa lapsuus on kuitenkin tässä ja nyt, ja nyt lasketaan se perusta miten mitä tahansa juhlapyhää lastenlapseni viettävät. Näillä näkymin tulevaisuuden juhlapyhäruoka on yksinomaan pizza (kun pitäähän äidin saada levätä ruoanlaittovuorosta edes juhlapyhinä), juomana limsa ja herkkuna irtokarkit. Talven ja kesän pyhät erottunevat vain ulkoiluhalukkuuden perusteella.

Kylläpä sitä yhdestä tylsästä viikonlopusta saakin itselleen infernaalisen, sukupolvia kestävän syyllisyydentunteen viritettyä. Tähän pystynevät vain kotiäidit. Näille pienille kun toivoisi kuitenkin pystyvänsä tarjoamaan sellaisen lapsuuden, josta on paljon hyviä muistoja, paljon voimavaroja josta ammentaa, kun aikuisuuden tylsät päivät vyöryvät päälle. Keijunsiipiä, karhunvarjoja ja uskomattomia seikkailuita nämä ansaitsisivat, mutta minä jaksankin tarjota vain pizzaa. Ja syliä. Toivottavasti se riittää.