Oletan että siellä ruudun takana on edelleen muutamia ihmisiä, joista ajatus kolmen lapsen äidin omasta viikonlopusta on niin mielenkiintoinen, että siitä jaksaisi lukea. Siispä.

Eilen otin asiakseni hoitaa kuntoani, ja uimarannalla löhöilyn vastapainoksi pyöräilin parikymmentä kilometriä. Lajivalinta oli tehty täysin rusketuspoliittisin perustein, mutta palaillessani kotiin siinä kahden maissa yöllä huomasin toki itsekin etten ole niitä fiksuimpia ihmisiä tämän maan päällä, en todellakaan. Mutta hauskaa oli, sekä pyöräily että sen välissä vietetty aika kanssablogaajan sohvalla Metallica-devaria katsellen, hiljaa hihitellen ja puikkoja kilistellen. Parillakin muusikolla on saattanut illalla korvia kuumottaa, eikä varmastikaan vähiten Trujillolla ja Hetfieldillä.

Tänään paljastui että minulla onkin kahdeksan tuntia enemmän aikaa kuin mitä luulin, sillä perhe palaakin vasta puoli yhdeksältä eikä puoli yhdeltä kuten olin toiveikkaasti olettanut. Täällä kotona on jo vähän tylsää. Saattaisin lähteä tästä käymään vaikkapa Seurasaaressa, joka on kyllä ihana mutta työläs paikka lasten kanssa, mutta toisaalta saan kohta nuo bikinit kudottua valmiiksi. Olenko nyt ihan tylsä jos istunkin sohvalla kutomassa? Kun eilenkin imuroin ja luutusin, vaikka ei todellakaan pitänyt.

Kylläpä sitä tunteekin itsensä vanhaksi. Taidankin varmaan toteuttaa Piikkarin yllytyksen ja julkaista kuvan valmiista bikineistä ylläni, jospa tissikuvan aiheuttama nolous saisi minut tuntemaan itseni hieman nuoremmaksi?

[Muoks: 18.33.] Tiedättekös, olen polkenut sillä pyörällä niin uutterasti että avio-osasto on hiertynyt puhki. En malta odottaa mitä mieheni sanoo kotiuduttuaan ja tajuttuaan että tavara on tärviöllä yhden viikonlopun jälkeen!