Reipas työläisäiti juoksi erikoisen raskaan työpäivän jälkeen ruokakauppaan, kulutti ehdottomasti viimeiset rahansa (oikeasti nekin oli jo ruinattu mieheltä, tili meni tyhjäksi jo viikko sitten) ruokakauppaan, pyöräili pikavauhtia kotiin, juoksi 1,5 kilometriä päiväkotiin, käveli lasten kanssa bussipysäkille, odotti bussia 15 minuuttia kauhean pissahätäisenä, ja tuli heitetyksi ulos saapuneesta linja-autosta, koska siellä oli jo kahdet rattaat. Kuski vieläpä laittoi ovet kiinni ennen kuin käski poistua, ja kun työläisäiti kiltisti odotti että kuski ne ovet avaisi, kuski vain ärjyi rumia siitä kuinka kaikkien matka hidastuu koska työläisäiti ei poistu. Silloin julkisilla paikoilla yleensä tavattoman hillitysti käyttäytyvä työläisäiti karjaisi valtaisassa hallissa voimistuneella ja epätoivosta lisävoimaa ponnentavalla äänellään että kuski voisi olla hyvä ja avata keskioven, ja työläisäiti tunsi suurta, mutta kovin alhaista tyydytystä siitä, miten nolon näköiseksi kuski meni.

Koska seuraava bussi oli jo pysäkillä, työläisäiti pääsi katraineen kotiin, pissalle ja teekupin ääreen likimain inhimillisessä ajassa.