On sitten karkauspäivä. Vielä viikko sitten olin niin huumaantunut rakkaudesta Y-mieheen että ajattelin vaikkapa kosaista, kun sopivasti tuli mieleen että kesän Tuska-festaria varten voisi ommella hameenkin ja niin voittaisin molemmin päin, joko hamekankaassa tai uudessa miehessä.

Nyt on kuitenkin maalaisjärki, ihana viileä maalaisjärki vallannut kolottavan kehoni. Y-mies on toki ihana, komea ja kaikinpuolin kyvykäs (erityisesti sähkömiehentaidoistaan voisin kirjoittaa ainakin yhden varsin vaikuttavan tarinan), mutta tässäpä ei tosiaan ole kiirettä mihinkään. Sitäpaitsi seurustelu on mukavaa! Pahoin pelkään että tämän oivaltamiseen tarvittiin se yksi hätäisesti solmittu ja epäonnistunut avioliitto, mutta olipa sitten siitäkin jotain hyötyä.

Otsikko on sitten lainaa keskimmäiseltä, joka aikoo isona aarteidenetsijäksi.