Eilen - tai toissapäivänä, kukapa sitä näin pitkällä ylimääräisellä vapaalla päiviä laskisi - keskusteluohjelmassa keskusteltiin nuuskasta. Minulla on satunnaisena tupakoitsijana ollut erikoinen tapa seurustella savuttomien miesten kanssa, niinpä nuuskakin on jäänyt harvinaisen vieraaksi aineeksi. Olen nähnyt sitä lähinnä töissä tupakkakopin seiniin liiskattuna, joten erityisen lämmintä suhdetta ei ole päässyt siihen muodostumaan. Vaikea käsittää mikä saa ihmisen tunkemaan pahalta näyttävää ja haisevaa jöötiä huulen alle, mutta tupakoitsemattomat eivät varmasti myöskään käsitä miksi minun täytyy toisinaan sytyttää kuivatuista kasveista kääritty pötkylä naamani edessä ja inheilata myrkkyjen kyllästämää savua.

En ehtinyt keskustelua juurikaan seurata, en muista kaivelinko varpaita, hampaita vai napaa. Se kuitenkin kummastutti, että ohjelmaan oli saatu nuuskaa puolustamaan peräti hammaslääkäri. Tosin Pietarsaaresta ja suomenruotsalainen, mutta hammaslääkäri silti. Luottamukseni taas yhteen tahoon koki kovan kolauksen. Jos hammaslääkäreiden joukosta irtaantuu rintamakarkuri puolustamaan varmasti yhtä vaarallisinta asiaa mitä suuhunsa voi työntää, mitä voi odottaa seuraavaksi? En halua edes ajatella.

En oikeasti.

Sitten vielä Lehti kirjoitti otsikolla "Ministeri Thors toi hasista mielenosoitukseen". Se taas ajaa ajatukset samalla hölkkäradalle, jolla ovat olleet usein aiemminkin: miten määritellään huumaava aine? Olen luotettavalta pitämiltäni taholta kuullut väittämän, että jos kahvi löydettäisiin nyt, ei sitä olisi mahdollista saattaa vapaille markkinoille, sillä se aiheuttaa kuitenkin riippuvuutta ja sikiömuutoksia ja muuta kivaa, eikä sitä siksi suositella lapsille eikä nuorille. Alkoholin epäsuotuisista vaikutuksista en edes viitsi ruveta, sama nikotiinista, jokainen meistä on valistuksensa vastaanottanut. Silti niitä saa tietyin rajoituksin myydä ja nauttia. Eli jos huumaava aine kiellettäisiin nimenomaan haittavaikutustensa perusteella, ei viinaa, tupakkaa eikä kaffettakaan enää lähikaupasta löytyisi, vaan ne pitäisi ostaa Peran tutun entisen työkaverin siskon velipuolen koulukaverilta, joka ajaisi Hummerilla.

Jos ne taas voidaan sallia pitkien periteiden vuoksi, ei silloin saisi kokalehtien maahantuonnista eikä käytöstä rangaista, sillä pitkät perinteet on silläkin. Toisaalta jos katsotaan että kokalehtien pureskelu ei ole ollut täällä tapana ja on siksi kiellettyä, pitäisi sitten se saamarin ällö nuuska sallia, koska sillä nimenomaan täällä on pitkät perinteet.

Että ottia tuota. Jos tupakkaa ei kertakaikkiaan mistään saisi, olisin mieluummin polttamatta kuin päättäisin päiväni. Niin kauan kun sitä kaupasta saa, en aio olla täyssavuton, vaan poltan ne viitisen savuketta päivässä tyynesti. Jos kaljaa ei saisi kaupasta ei kapakasta, ei ilmanelo olisi kummoinenkaan saavutus. Kahvikiellon aikana olisi kummallista, jos Y-miehen aamupusu ei tuoksuisi siltä itseltään. Jos taas musta tee kiellettäisiin, olisin valmis kaikenlaiseen. Trokaisin sitä tarpeen vaatiessa vaikka moottoriveneellä syysmyrskyssä Tallinnasta Kemiin.

Näin pitkän ajatusketjun päätteeksi taidankin kiehauttaa teeveden.