Seuraa vinkki arjen sankarilta, joka joskus haluaa lahnana katsoa komediaputkea muttei halua lasten sitä tekevän: Lapsille kammat ja suihkupullot käteen, mamma lattialle pyyhe hartioiden ympärillä. Aika nopeasti se pinnipurkki löysi tiensä paikalle, ja kyllä tuli upeaa kampausta. Kun se leikki alkoi kyllästyttää, annoin luvan hakea meikkipussini paikalle. Ainoastaa vedenkestävän ripsivärin otin pussista pois, sillä se on sekä veden- että meikinpoistoaineen kestävää. Seurasi mm. sellainen hauska yllätys, että kun nelivuotias kysyy mihin silmänrajaustussia käytetään ja vastaat "sillä piirretään silmän ympärille viivat" nelivuotias ottaa ja piirtää ison ympyrän parin sentin etäisyydelle silmästä. Joka oli kyllä ihan silmäystävällinen ratkaisu.

Hyvin pian esikoinenkin kiinnostui hommasta ja istuutui lattialle sillä ehdolla että hänkin saa meikata jonkun, ja siksi joksikin valikoitui kuopus. Keskimmäinen tarjosi naamanansa minulle. Seurasi ratkiriemukkaita hetkiä, kikatusta ja nauru-ulvontaa. Unohdin ääliökomediat taustalle, ja kun tuli aika puhdistaa naama ja asettaa nuorimmaiset nukkumaan, nukahtivat he rutinoitta. Jos en olisi näin väsynyt, tekisin itseäni syyllistäviä havaintoja omasta telkkarikatsomisesta ja lasten hyvinvoinnista, mutta juuri nyt ei huvita.

Sattuipa muuten aiemmin samana päivänä vähän ikävämpikin välikohtaus. Leikkasin keskimmäisen hiusten latvoja, ja päätin kyniä pörhöiseksi pölähtäneen kuopuksen siinä samalla. Ensimmäistä kertaa suoriuduin hommasta kymmenessä minuutissa (joka on siltikin ikuisuus lapsen pyöriessä tuskastuneena paikallaan) ja niskasta tuli loveton ja siisti. Nipsauttaessani viimeistä kertaa saksilla korvan päältä kuopus yhtäkkiä jännittyi ja sakset eivät napsahtaneetkaan totutusti - terien välissä kun oli kuopuksen korvalehti. Parin millin palkeenkieli pysyi hyvin paikallaan ja verenvuotokin tyrehtyi kiitettävästi, mutta tulipa vietettyä harvinaisen itseinhoinen hetki pidellessä minun takiani itkevää lasta ja painaessani minun rikkomaani korvaa tiukasti verenvuodon hillitsemiseksi.

Eikä kuopus olisi kuopus jos ei hetken kuluttua olisi naureskellut, että jos pala olisi lähtenyt irti, olisi sen voinut liitää vauvakirjaan.