Luulisi kissanpennun oppivan yhdestä pyttyuinnista, ettei siihen pytylle ole asiaa. Ähäs! Saima on uinut kahdesti, Ankero johtaa kolmella. Nykyisin nämä kiipeilevät ihan kaikkialla, ja kodin siisteysaste onkin noussut huimasti, kun irtonaista tavaraa on ihan turha yrittää laittaa pöydille tai hyllyille. Ne tuupitaan pienellä sievällä tassulla alas prosessia tarkkaavaisesti seuraten, ja mahdollisuuksien mukaan revitään tai kuljetellaan toisaalle. Aamulla piristää, kun lavuaarin reunalla saippuassa on tassunkuva, mutta lähinnä siksi, että saippua on paikoillaan eikä singottuna suihkukaapin alle. Yönikin vietän nykyään suljetun oven takana, sillä öiset varpaanpyydystysretket olivat minulle liikaa. Aamuisin tämmöinen naama odottaa oven takana tehden selväksi, että on ihan eppaa että näin iso ja lämmin ruho epää viereenpääsyn.

Vaan eipä ole Ankero ensimmäinen kolli, joka saa turhaan mouruta oveni takana.