Oletteko koskaan yrittäneet paketoida kahta kassillista joululahjoja kaheleitten kissojen kanssa? Jos haluatte hihitellä ja virnistellä, voin hommaa suositella. Jos taas haluatte siistejä paketteja, en.

Taitokset kierossa ja takertuneinen teipinpaloin olen nyt hoitanut suurimman velvollisuuteni tältä joululta. Ei ole aika huokaisun ja rentoutumisen kuitenkaan, siitä pitää taloudellinen huoli huolen. Kun tuli käytyä siellä oikeudessa ja piti saada korvauksia ja muuta, niin pasakan mariat, eihän sieltä mitään ole tulossa. Ulosottovirastossa totesivat tänään että voin kyllä yritellä asiaa uudelleen vuosittain kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta että nyt ei olis kuitenkaan mitään tulossa. Eikä sitä veronpalautustakaan kuulu eikä näy.

Ja jotta koko kurjuus ei suinkaan olisi tässä, ehdotteli vuokranantajan edustaja tuossa pari päivää sitten että mitäs jos muuttaisitte jo pois, kun muut jo tarvitsisivat sitä asuntoa. Alunperin tämän piti olla tukiasunto nuorille, mutta tuen tarpeessa olevien nuorten puutteessa tätä tarjotiin kaupungin kautta köyhälle yksinhuoltajalle. Minä olin ensimmäinen jolle kaupungilta soitettiin, ja nyt on asumista takana aika tarkkaan kahdenksantoista kuukautta. Nyt olisi asunnon tarpeessa kaksi tyttöpoloa, mutta minä olin nyt niin julma ja häikäilemätön että perustelin haluni pysyä tässä asunnossa niin vetoavin sanankääntein, että asumislupa toistaiseksi pysyy voimassa. Tokihan tämä asunto on liian pieni, mutta vuokra on vastaavasti myöskin pieni. Sitä ei tee mieli kasvattaa yhtään.

Mitähän seuraavaksi?