"Oi muusipuu, oi muusipuu ja lehmäs uskolliset!"

"'Oi', huusi puu, 'Oi', huusi puu, 'ja entäs puukolliset'."

Toisinsanoen, olisi aika kivaa jos joku katkaisisi kovin jouluisaksi käyneestä pipodiskostani pääsähkön ja jättäisi pökertyneet aivosoluni haukkailemaan happea.

Tänään olen saattanut esimieheni hämmennyksen tilaan tiedustelemalla a) irtisanomisaikaa b) vapaata ja c) työsuhteen kohtaloa mikäli työntekijä joutuu pitkäksi aikaa tutkintavankeuteen. A:sta ja b:stä haaveilen, c oli vain taustamateriaalia erääseen työn alla kiemurtelevaan kirjoitukseeni, mutta enhän toki katsonut aiheelliseksi sitä ilmoittaa. Hyvä hämmennys olisi haaskaantunut, eikä se ole suotavaa.

Vapaata toivoin aatonaatoksi, kun aattona en lähde ajamaan tuonne pohjoiseen, en en en. Jos aatonaattoa en vapaaksi saa, lähden ajamaan yötä vasten työpäivän jälkeen. Y-mies tosin väittää mieluummin sitovansa minut tuoliin jouluksi kuin päästävänsä minut väsyneenä ajamaan pilkkopimeää taivalta, mutta kuten sanottua on, likipitäen kaikkeahan pitää kokeilla. Tämä sopinee sekä joulunviettoon köysissä kuin ajamiseen pimeässä ja rättiväsyneenä sitä samaa tietä, jota ajaessa jo vuosi sitten käytiin silloisen auton kanssa kupperiskeikkaa.