Naapurin yksinhuoltajan kanssa kävin ronkkimassa kevättalkooroskalavaa, ja ongin sieltä itselleni kokoontaitettavat parvekekalusteet. Sen sijaan että olisin noin vain laittanut ne parvekkeelle liinan ja kukkasen kera, laittanut vielä maton parvekkeelle ja taputtanut itseäni selkään onnekkaasta löydöstä ja kivan näköisestä parvekkeesta, päätin ottaa juuriharjan käteeni ja pestä ne. Niin teinkin. Koska kalusteita sieltä täältä pinnoittanut home lähtikin niin kiitollisen hyvin, kuurasin ne vielä uudestaan pesusienellä. Siinä vaiheessa naapurin yksinhuoltaja ilmoitti, että niin tosiaan, hänellähän onkin täällä tällaista homeenpoistoainetta.

Ja eikun uudestaan hommiin.

En tietenkään malttanut odottaa esikoista pois siitä vessasta, jonka kaapissa säilytän kumihanskoja, joten karkasin kuuraushommaan paljain käsin. Tietämättömiä valistaakseni huomautan, että homeenpoistoaine on vahvasti emäksistä ja sisältää natriumhydroksidia ja natriumhypokloriittia. Kyllähän minä periaatteessa tiesin että miesystävän entisen vaimon äidin miesystävälle on tehty ihonsiirtoleikkauskin vähän samantyyppisen aineen takia, mutta enpä malttanut odottaa. Myöhemmin illalla olisin voinut suorittaa täydellisen rikoksen, sillä sormenjälkiä ei ainakaan olisi jäänyt. Onneksi olin niin hikinen ja uuvuksissani, etten jaksanut muuta kuin hoippua suihkuun ja rysähtää sänkyyn.

Lienee selvää, että Ylettömien Suunnitelmien Saatana oli jo iskenyt karvaiset kouransa syvälle kimmoisaan lihaani. Niinpä autoilin tänään kuopuksen päiväkodin keväjuhlien jälkeen rautakauppaan ykköset yllä, ja ostin pari eri karkeutta hiekkapaperia, lakkaa ja vaaleansinistä maalia.

Saapa nähdä mitä tästä tulee.