Kiasman näyttelyn nimi on niin hyvä, että lainaan. Kotiäitinä oloa tunnutaan yleisesti pitävän hirvittävän tylsänä hommana, mutta minä olen toista mieltä. Silloin tuntuu että koko arki ja elämä hieman risahtavat ja niiden takaa välähtää jotain tosi kirkasta, kun

- kaadat maitoa aamuteehen ja mukiin plumpsahtaa poranterä

- imuroidessa käännät kolmeksi sekunniksi selkäsi vuosikkaalle ja näköyhteyden palatessa hän on ottanut kaapista silitysraudan, asettanut sen kumolleen lattialle ja laittaa parhaillaan töpseliä seinään

- sen silitysraudan kaappiin nostettuasi näet saman lapsen seisovan nyt lastenhuoneen kirjoituspöydällä ja puhkovan hyttysverkkoa mustekynällä

- kutsut miestäsi sanomalla "tule tänne, pussataan" ja 8-vuotias erehtyy puheen kohteesta, kävelee luoksesi ja suikkaa suukon poskelle

- aivastelet heinänuhaa ja vuosikas tuo sinulle lattialta löytämänsä nenäliinan ja pyyhkii nenäsi huolella

- lapset ovat siivonneet lelut lattialta koska haluavat kutsua naapurin koiranpennun kylään

- kolmivuotias kysyy "Osaavatko eläimet avata metsän?"

- Korkeasaarireissusta jää lapsille kirkkaiten mieleen ravintolan seinustan siili