Herranjestas mikä keikka! Vau! En edes yritä kuvailla, metsään menisi. Olen siis sanaton, ja onnesta pienellä mykkyrällä. Täältä löytyy keikkakuvia, eivät tosin tältä samalta keikalta, mutta sitä edeltävältä, luulisin.

Kotiuduin heti kahden jälkeen, ja kymmenen maissa, kun muutkin heräilivät, olin elämäni kunnossa ja pirteä kuin peipponen. Yleensä meillä kyllä noustaan huomattavasti ennen kymmentä, mutta nyt olikin lasten tainnuttaminen miehen vastuulla. Mitäs tuosta jos yhtenä iltana kukkuvat ja aamulla vastaavasti nukkuvat, tuskinpa se niiden yhteiskuntakelpoisuutta murentaa. Koko päivää on lämmittänyt eilisillan mukava muisto, lapset tuntuvat rakkaammilta ja sopuisammilta kuin muutamaan hetkeen, vaikka kauheimmillaankin taitavat olla varsin maltillisia muitten kakaralaumoihin verrattuna! Mieskin saa varmasti tästä osansa kunhan saadaan lapset nukkumaan - järkevään aikaan, toivon. Täytyyhän sellaista miestä hellitellä ja huomioida, joka ottaa ja järjestää vaimolleen mahdollisuuden mennä katsomaan bändiä, josta itse ei välitä yhtään, ja kuuntelee vielä kärsivällisesti yöllä klo 2.15 kun vaimo hiprakassa selostaa bändin lavaesiintymisen elinvoimaa. Ja joutui se kuuntelemaan sitä kyllä tänäänkin :-)