Jääköön tuo edellinen postaus tuohon. Voin lukea sitä silloin tällöin muistaakseni, miten ilkeä akka olenkaan. Mies nimittäin kävi tänään kaupassa, laittoi ne kaihtimet valmiiksi, pesi rattaat, teki ruokaa, käytti keskimmäisen uimassa ja on nyt parhaillaan korjaamassa lasten krokotiilipeliä. Ihan käskemättä. Mitenköhän itse reagoisin jos minut haukuttaisiin sekä julkisesti että omassa kodissani? Tuskinpa ainakaan noin.

Miten katalan tehokkaan menetelmän tuo onkaan kehittänyt minun pehmentämisekseni! Täytyy aivan ihailla. Hiljainen syyllisyys voi hyvinkin miedontaa käytökseni. Toivottavasti. Niin itseni, mieheni kuin lastemmekin tähden.