Ei siitä ole kuin muutama kuukausi kun kuuntelin Autoa ja tuskittelin sitä, kun en ikinä pääse mihinkään kun noita lapsia on niin paljon, ne on niin pieniä ja niin kiinni rinnassa. Että kun joskus pääsisi edes kerran kuuntelemaan vaikka Sydän, sydäntä livenä, niin kyllä sitä silloin olisi onnellinen. Kannattaa sitä köyhänkin haaveilla, sillä tänään pääsin katsomaan poppoota jo toistamiseen viikon sisällä!

Keikka oli Kaivopuistossa rytmilavalla klo 15, ja meidän sakki missasi tietysti alun kun menimme väärään ratikkaan. Onneksi olimme lähteneet matkaan 30 min aiemmin kuin olisi ollut tarpeen, jos tuota joka äidin hätävara-aikaa ei olisi ollut, olisi koko keikka mennyt sivu suun! Värisyttää ajatuskin. Nyt mies ja lapset menivät nurmikolle istuksimaan, minä menin lavan eteen. Tällä kertaa olin älynnyt ottaa kamerankin mukaan. Harmi kun joululahjakamera ei zoomaa kovinkaan tarkasti, muttä tässä on sentään yksi ihan onnistunut otos laulaja Tuomaksesta ja salskeasta basistista, Tomista. Nam.

6015.jpg

Sain minä sen sievän kitaristinkin pyydystettyä kuvaan, Juhakos hän nyt sitten oli:

6016.jpg

Tämä blogihan ihan harhautuu aiheestaan tuon ryhmän takia. Pitäisi kirjoittaa siitä miten tietyt elämänvalinnat vaikuttavat koko elämään ja minkälaista on elää vakaumuksen takia rutiköyhänä, mutta tuleekin vain hehkutettua sitä miten älyttömän hyvä Sydän, sydän on. Sitä se on, varmaan kyllä parasta ja mieleenpainuvinta musiikkia mitä ikinä olen kuullut. Tämä täti fanittaa kyllä ihan kympillä!