On se kumma miten jotkut sanalaskut ja kansanviisaudet pitävätkin paikkansa niin hyvin. Tämä köyhä täällä on nimittäin niin viimeisen päälle kipeäkin. Ilkeimpänä vaivana ovat sappikivet, jotka havaittiin viime vuoden marraskuussa, sitä ennen olin kärsinyt ajoittaisista kohtauksista jo muutaman vuoden. (Jos joku ei tiedä miltä tuntuu kun sappikivi kulkee sappitiehyen lävitse, voin kertoa että ensin sitä pelkää kuolevansa, sitten sitä toivoo!) Vaikka ultraava lääkäri joka ne vihdoin löysi oli selvästi vaikuttunut sekä kivien koosta että määrästä, meni kaksi kuukautta ennen kuin pääsin edes leikausjonoon, ja leikkausjonossa on nyt vierähtänyt kahdeksisen kuukautta, ehkä neljä kuukautta on vielä jäljellä. Arvatkaa olisko minulla tätä kivirekeä vedettävänäni enää, jos meillä olisi yhtään enempää rahaa? Eli hyvin toimeentulevat käyttävät yksityisiä palveluita ja pysyvät terveinä, kun taas me köyhät riudumme leikkausjonoissa nääntymässä. Ei yksityisissä palveluissa tietenkään mitään pahaa ole, mutta siinä on, että hoitoa tarvitseva ei sitä saa.

Itse leikkauskin hieman hirvittää. Meillä ei asu lähistöllä ketään niin toimetonta sukulaista, että saisimme kotiapuakaan siksi ajaksi kun olen sairaalassa tai kotona toipumassa. Olen pyytänyt kirjallisesti apua kaupungilta vedoten siihen, että lapsiperheiden kotiapu on lakisääteinen palvelu, jota täytyisi saada tarvittaessa. Vastaukseksi sain vain kehoituksen kääntyä yksityisen firman puoleen, joka kuulema tarjoaa kotiapua edulliseen hintaan. Ehkä se vaikuttaa edulliselta hinnalta sellaisen henkilön mielessä, jolla tulee palkka tilille joka kuukausi, ehkäpä miehenkin tilille vielä isompi palkka. Saapa siis nähdä miten meillä joulun alla selvitään.