Jos köyhyyteen ei liittyisi alituista huolta toimeentulosta niin tämä varmaan tekisi aivoille ihan hyvää. Köyhän on jatkuvasti kehitettävä vaihtoehtoisia korvikkeita sellaisille asioille ja esineille, joita ei pysty rahapulan takia hankkimaan. Joskus korvikkeet toimivat jopa paremmin kuin alkuperäiset mallinsa, ja silloin köyhä voi salaa röyhistellä rintojaan ja ajatella että voi, kunpa nuo tietäisivät sen minkä minä tiedän.

Tämmöisestä nikseilystä on vaikea löytää järjellä ajateltuna pahaa sanaa, säästyyhän siinä silkkaa rahaa, köyhä saa mitä kaipaa, ja todennäköisesti myös ympäristöä säästyy roimasti, koska tarvikkeina käytetään jotain jo olemassa olevaa, ehkä hylättyäkin materiaalia kokonaan uusien sijasta.

Jotain karmeaa on siinä, että jotkut aikuiset ja lapsetkin ottavat sitten asiakseen arvostella näitä ratkaisuja. Ikään kuin olisi ihan oikeasti häpeällistä se, ettei kaikessa ole tunnettua tuotemerkkiä. Herätys! Kyllä sieltä ala-asteelta poissiirryttäessä voisi vähän kasvaa sieltä tunnepuoleltakin?