Nyt kun tilillä on rahaa, tuntuu taas ihan ihmiseltä. Kun tili on tyhjä ja nälkä vihloo, ei oikein edes kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla. Ihan kuin ihmisarvo tosiaan riippuisi siitä tilin saldosta. 

Eilisestä tuli kyllä erilainen kuin piti: suunnitelmissa oli käyskennellä leppoisasti lasten kanssa Helsingissä ikkunaostoksilla etsien esikoisen koulukaverille kivaa synttärilahjaa, käydä sitten vaikkapa hampurilaisella. Sen sijaan marssinkin kaikkien lasten kanssa kaatosateessa, ukkosen jyristessä, kahden kilometrin päähän noutamaan esikoisen hukkaamaa kännykkää. Tämä kännykän löytänyt ihminen oli laittanut sen äänettömälle, joten yhteydenottoyritykseni olivat yhtä tyhjän kanssa. Mieheni oli kerrankin omissa menoissaan, joten kärsimysasteikolla 1-10 sanoisin eilisen vastaavan yhdeksikköä. Kymppi on varattu kuolemantapauksille.

Tänään haksahdin ostamaan itselleni korkokengät ihan vain siitä ilosta, että sain ne mahtumaan jalkaani. Ostin myös vähän meikkejä. Poskipunaa en olekaan omistanut muutamaan vuoteen ollenkaan, ja luomivärin pitää nykyään olla hieman erilaista kuin tukallisna ollesain. Sanovat että shoppailun pitäisi lohduttaa ja piristää, mutta taidan olla standardien vastainen tässäkin asiassa. Ne meikit olivat ihan tarpeellisia, vaikka en joka päivä itseäni pakkeloikaan. Niiden ostamista en osaa harmitella, mutta en osaa kyllä mitenkään erityisesti niistä riemuitakaan. Kenkien osto taas kyllä vähän harmittaa. Toisaalta on niin hirveän harvinaista että saan kavioni ylipäätään ujutettua mihinkään lenkkaria hienompaan, että piti kyllä tarttua tilaisuuteen. Ensi kuun lopulla varmaan harmittelen sitten ihan kunnolla. Keskimmäinen vaati kolmivuotiaan järkähtämättömällä päättäväisyydellä minua ostamaan kukanmuotoisen tuoksusuihkugeelin, hintaa 2,50€. Suostuin, ja hänen leukansa loksahti auki. "Niin mutta kun mä haluan..." hän aloitti jo heikolla äänellä, mutta lopetti sitten. Ei tainnut edes paljoa iloita, kun hämmentyi niin. Kotona sitten, kun esikoinen kotiutui, suihkugeeli olikin niin mahdottoman rakas ja tärkeä. Onneksi esikoiselta löytyy ajoittain ihan hyvät ärsytyksentorppauskyvyt!