Enpä sitten päässyt kuin varasijoille siihen koulutukseen. Minä olin ihan ajatellut että JESSS, nyt saa ostaa kaupasta mitä haluaa ja uusia vaatekaappia, jokin pieni lomakin tekisi terää. Ahhh, vaikkapa viikonloppu kylpylässä tai pikavisiitti Tukholman sukulaisten luo olisi ollut todella tervetullutta vaihtelua. Aaargh, ne kengätkin ostin siksi että luulin että kohta on rahaa! Vaikka niillä ei mitään ihmeellistä olisi hankittukaan, olisi ollut hieno tunne tietää että tilillä on rahaa. Että jos jotain hirveää sattuu, niin ei haittaa, maksamme tiemme ulos. Täytyy myöntää että olin ihan ajatellut pitäväni tätä köyhyysblogia vain siihen asti että rahaa on ihan mukavasti, luulin että pystyisin lopettamaan tämän piankin.

Nyt kyllä tulevaisuus näyttää aika synkeältä. Kai minun on hakeuduttava läheisille varastoille, jos nyt huolivat. Iltasiivousta saisin varmasti, mutta sitä vaihtoehtoa haluaisin välttää niin pitkälle kuin suinkin. Se kuulostaa niin ankealta ja peruuttamattomalta. Ihan kuin ottamalla siivoustyön vastaan sinetöisin itselleni köyhän loppuelämän. Köyhällä on myös köyhät lapset. Köyhillä lapsilla on ongelmia ja heikot tulevaisuudennäkymät.

Voi helvetti, mitähän minä olenkaan mennyt tekemään. Tarkoitus oli ihan hyvä: hankkia lapset hyvässä synnytysiässä ja hoitaa heidät kotona mahdollisimman pitkälle. Jos nyt haluan päästää PMS:n valloilleen niin sanon että suunnitelma kusi siinä vaiheessa kun piti valita 19-vuotiaan hirveän komean ja mukavan opiskelijan ja 25-vuotiaan susiruman, mutta mukavasti menestyvän hyypiön välillä. Jos taas haluan olla korrekti ja vaikuttaa fiksulta ja yhteiskunnallisesti valveutuneelta, nostaisin hyvinvointivaltiomme historiasta esille ne kohdat, joiden takia voi olla mahdollista perheen nähdä nälkää ja perheenäidin harmitella sitä, ettei ottanutkaan aikoinaan sitä varakkaampaa vaihtoehtoa.