Aika ajoin erinäisten lehtien mielipidepalstoilla vaaditaan naisia näyttämään naisellisemmilta. Mukavista kengistä pitäisi luopua ja pukea ylle korkeakantaiset, suippokärkiset jalkineet, ja maskuliiniset housut ja väljät paidat tulisi heittää menemään ja pukea ylleen kauniit sääret paljastavia hamosia ja vartaloa myötäileviä pikkupaitoja. Meikkiä tulisi laittaa hillitysti mutta kauniisti, ja kampaajalla olisi suotavaa käydä muutaman viikon välein. Manikyyri kuuluu nykyajan naisen velvollisuuksiin, pedikyyrin voi tehdä kotonakin, mutta hoidettava se on. Kasvohoidothan ovat itsestään selvyyksiä itsestään huolehtivalle, 2000-luvun oikealle naiselle, eikö vain?

Sallikaa mun näyttää teille appelsiini-ihoista peffaani. Ja vielä toisenkin kerran.

Vaikka kuinka olisi omaksunut tuon kauneuskäsityksen, ei sitä näillä tuloilla pystyisi toteuttamaan. Jos ei voi ostaa tuoremehuja, ei sitä ostella myöskään luomivärejä. Joku roti sentään.

Muille vähävaraisille tässä rahan- ja mielenrauhan arvoinen vinkki: älkää lukeko naistenlehtiä. Dyykkasin taas paperinkeräyksestä vinon pinon vanhoja Cosmoja, ja voi luoja että raastaa hermoa. Ihan eniten raastaa hermoa juuri tuo asenne, että kas näin puunaat itsesi sopivaksi, näin poistat inhat pikkuvikasi ja ehkä kelpaat jollekin miehelle. Toiseksi eniten raastaa tuo miehiä halveksuva asenne, mutta siitä enemmän toiste. Kolmanneksi ja ehdottomasti kipeiten raastaakin sitten se, että vaikka minä kuinka halveksun tuota viti-idioottimaista lehteä ja sen käsitystä naiseudesta, tunnen silti huonommuutta aina peilin ohi mennessäni. Onneksi silmälasit ovat jo sen verran vanhat, että en näe itseäni kovin tarkasti ellen sitten tihrusta hyvin läheltä. Näitä köyhän pieniä iloja.