Koko sen ajan kun olen tätä blogia pitänyt, olen oikein märehtinyt tässä köyhyydessä ja miettinyt mitä kaikkea menetämme elämänvalintojemme takia. Olen miettinyt sitä niin monelta kantilta kuin suinkin pystyn, hyvänä apuna taloyhtiön paperikeräyslaatikosta dyykatty muhkea pino naistenlehtiä. Tuloksia:

  1. Olen koko ajan pahalla tuulella
  2. Kotona oleminen ärsyttää, kun tiedostan ei-niin-trendikkäät sisustusratkaisumme
  3. Uloslähteminen harmittaa, kun päälle ei ole pukea niitä tämän kauden ykkösvärejä
  4. Ruoanlaitto ottaa päähän, kun siihen ei ole aikaa eikä varaa ostaa eksoottisia tarvikkeita
  5. Häpeän omaa meikitöntä, laittamatonta ja pulskaa olemustani
  6. Omat lapset käyvät sääliksi, kun ne eivät edes tajua pyytää merkkivaatteita tai muotileluja
  7. Oma mies tuntuu luuserilta, kun se ei tee pitkää työpäivää eikä tuo rahaa taloon

Listasta varmasti vielä puuttuu jotain, mutta idea tuli varmaankin selväksi. Eräs tuttava jo muistutti että meillä puolestamme kyllä on paljon sellaista, mitä kahdella työssäkäyvällä ihmisellä ei välttämättä olekaan vaikka niitä kaipaavat. Niitä ei ehkä ole helppo huomata, mutta pakkohan tässä jotain on olla, pääasiassa olemme kuitenkin kaikki varsin onnellisia. Tilin saldosta huolimatta.

6309.jpg