Kiitos, tuleva kätilö, tästä postauksestasi!

Minäkin rakastan miestäni. Hän ei ole sanonut poikkipuolista sanaa, vaikka kesäkuun alun koskaan kotoa poistumattomasta madonnasta vyötäröpituisine hiuksineen on kahdessa kuukaudessa sukeutunut siilitukkainen Sydän, sydän -fani. Pisteenä i:n päälle ostin tuttavalta (Sydän, sydämen basistin kaverin isoltasiskolta, btw) maiharit tällä viikolla. Mies vilkaisi niitä ja lupasi plankata ne samantien. Kun on kädet täynnä työtä lasten ja huushollin kanssa, tuo on paras tapa sanoa 'rakastan'.

Hän jaksaa kuunnella huoliani ja murheitani illalla sängyssä, kun lapset jo nukkuvat. Hän on opettanut minut nukkumaan selkä selkää vasten saman peiton alla niin ihanan lämpimässä mytyssä, että aamulla on levännyt ja rentoutunut olo vaikka yöllä olisikin ollut herätyksiä. Hän käy lasten kanssa mielellään pihalla leikkimässä, että minä saan olla kotona itseksenikin. Hän kannustaa minua lähtemään ulos, vaikka myöntääkin että on raskasta hoitaa iltatoimet yksin lasten kanssa. Tänään olen sitten taas lähdössä. (Tulihan tuo Sydän, sydän jo kahdesti mainittuakin.)

Tiedän että kotona kaikki tulee menemään hyvin.