Kokeilen tässä teidän iloksenne känniblogausta. En kyllä muista ketkä tämän termin lanseerasivat, mutta mukavalta tuntuu. Syy siihen miksi olen nyt humalassa, on Sydän, sydän. Keikka Oranssilla (eikä Turkoosilla, kuten kivenkovaan tuttavilleni väitin, kuka noista nyt lukua pitää) oli taas kerran hieno, hyvä ja häkellyttävä. Sininen sinfonia oli illan aihe, ja jos saisin tähän sellaisen maassa naurusta kieriskelevän hymiön, niin laittaisin sen. Sitten varmaan laittaisin sellaisen jonka pää palaa, koska mielestäni se on aika ihmeellinen. Sellaisen itkevän hymiön voisi laittaa myös, koska olin vessassa, helvetti sentään: VESSASSA, kun Kevin jakoi käsiohjelmia. Ne olivat sitäpaitsi erityisen hienoja käsiohjelmia!

Keikka alkoi tällä kertaa niin aikaisin että loppui paljon ennen kuin yleensä olisi alkanut, ja niin tässä ollaan kotikoneen ääressä iloisessa nousussa. Muutamalla viime keikalla olen harmitellut sitä että soitto alkaa niin myöhään että on minuuttipeliä että ehtii busseilla ja junilla kotiin, mutta nytpä ei ollut sitä pulmaa. Olisi noita kyllä kauemminkin jaksanut kuunnella. Harmittaa kamalasti nyt alkava keikkatauko. Jotain tarttis keksiä kai tilalle, ehkäpä sitä Sinistä sinfoniaa sitten? Niiden syliinhän ne taisivat tosiaan mua ajaa, hmmmm! Se laulajakin on niin hirmuisen komea.

Ei minulta näköjään tule kauhean viisaita juttuja tässä tilassa. Olen korjannut lyöntivirheita sen verran, että nousuhumala katkesi ja vääntyi laskuun. Onkin ihana pujahtaa puhtaiden lakanoiden väliin, sillä tänään ikiaikaisten menstruaaliriittien mukaisesti tuuletin peitot ja tyynyt, vaihdoin lakanat, tamppasin petauspatjat ja matot sekä pesin lattiat. Aloitin tänään minipillerit, saa nähdä miten käy suursiivousten, kun kolmeen kuukauteen ei kuulema pitäisi tulla kuukautisia.

Kokeilkaapa muuten tykönänne tuota petauspatjojen tamppaamista ihan oikealla mattopiiskalla. Pieni varoituksen sana: jonkin sortin hengityssuojain olisi hyvä olla käsillä. Tai naamalla oikeastaan.