Jos olisi ollut vaikkapa viisi vuotta poissa Suomesta ja palaisi nyt, ei voisi olla kummeksimatta sitä miten paljon nyt puhutaan sisustamisesta. Sisustamisesta taitaa olla ainakin kaksi tv-ohjelmaa, sisustamisesta käsittelee ainakin kaksi kotimaista aikakauslehteä ja jokaisessa naistenlehdessä on sisustusosio. Eilen minullekin tuli äitini tilaaman Kotivinkki -lehden oma, erillinen sisustusliite. Nämä lehdet ja muut julistavat sanomanaan, että kaikkien on sisustettava, sisustaminen on ihanaa, jokainen nauttii pienten yksityiskohtien suunnittelusta ja sisustaminen on nyt vaan niin hemmetin pakollista.

En suostu uskomaan että minulta puuttuisi jokin hirveän oleellinen naisena tai ihmisenä olon namikka, mutta nuo jutut eivät kerta kaikkiaan kosketa minua. Hihitelkää tykönänne jos haluatte, mutta minusta se nyt vaan on tyhmää. Mieskin veikkaa kansantieteen opiskelijana että syy siihen etteivät suomalaiset enää kyläile toistensa luona, on nimenomaan mediassa annettu ihannekodin kuva. Suomalaiset ovat alttiita imemään itseensä vaikutteita siitä miten pitää olla ja miten kaikilla muillakin on. Oman kodin kelpaavuudesta ei kuitenkaan voi olla varma, siksi on parempi pitää se ihan tiukan yksityisenä tilana, johon voi päästää vain sellaiset ihmiset, jotka eivät varmasti sano mitään vaikka huonekalut olisivat eriparia ja verhotkin ihan yökit, eteisestä puuttuisi kutsuvan lämpimät värisävyt ja italialainen kenkähylly.