Nyt loppui juoksuaika. En tarkoita Sydän, sydämen keikkataukoa, vaan sitä ihan oikeaa juoksemista. Kipua ja särkyä tuli niin, että kävin jopa lääkärissä, mikä on sairaanhoitajan tyttäreltä aika radikaalia ja kielii suuresta kärsimyksestä. Lääkäri ei sanonut mitään, mutta seuraavalla viikolla kävin Asicsin askelklinikalla. Siellä sain kuulla että olen aika harvinainen ihminen, sillä toisessa jalassani on ylipronotaatio, toisessa ali-. Suomeksi: ne ovat eriparia. Lisäksi toinen jalka on lyhyempi (ja toinen vastaavasti pidempi). Vähän eri kokoakin ne ovat. Eivätkä kuvailemani kaltaiset kivut kuulema ole normaaleja.

Pitäisi käydä teettämässä pohjallinen lyhyempää jalkaa varten ja ostaa kunnolliset lenkkarit. Vaan milläpä ostan? Kaikki rahat menevät suoraan ruokaan. Jos muuta ostaa, tulee nälkä. Tosin pieni nääntyminen kai solakoittaisi vartaloa varsinkin jos jatkaisin juoksemista, mutta olen nälkäisenä niin hirveän kiukkuinen, etten taida tosissani edes harkita. 

Mies on jättänyt taas viime viikolla yli sata työhakemusta. Tällä kertaa hän jätti osasta ilmoituksista pois tiedon perheestä. Saapa nähdä, jos nyt tärppäisi. Toivon hartaasti, että tärppää. Se korkokenkien osto suorastaan oksettaa nyt, kun lisärahaa ei olekaan tulossa.