Minäkin vastaan Pörrön haasteeseen ja kirjoitan tällä viikolla pääasiassa imetyksestä. Eilinen meni kuumeillessa ja tuskaillessa, joten sitä ei lasketa, maanantai on muutoinkin ihan yliarvostettu viikonpäivä. [Muok. klo 15.30: Lotettava taho juuri paljasti, että tänään ON maanantai. Siis TÄNÄÄN on maanantai eikä eilen. Pirullista.]

Niille jotka ovat nähneet minun "Nämä ovat lapsiani varten" -t-paidan, eivät varmaankaan hirveästi ylläty imetysmyönteisistä näkemyksistäni. Muuten olen kuulema suhteellisen harvinainen, tuttavat ovat kuulleet mm. neuvolan terveydenhoitajilta että "nuoret äidit eivät imetä" ja "kouluja käymättömät eivät imetä". Mutta minäpä imetän. Esikoista imetin reilun vuoden. Missään ei lukenut että lasta voisi imettää yli vuoden, vaan joka ainoassa lähteessä neuvottiin lopettamaan imetys lapsen täyttäessä vuoden. Niinpä me sitten vieroitimme toisiamme haikeina. Keskimmäisen oleessa alle vuoden kävin silloin Vamyn, nykyisen Itu:n Perustietoa imetyksestä -kurssin, ja kuulin siellä onneksi tandemimetyksestä. Muutoin olisin varmaan vieroittanut keskimmäisenkin vasta vähän päälle vuoden vanhana tullessani yllättäen uudelleen raskaaksi. Keskimmäinen vierottui joitakin viikkoja ennen kolmivuotissynttäreitään. Nyt puolitoistavuotiasta nuorimmasta imetän edelleen.

En koe imetystä mitenkään pakkopullana tai missään määrin sitovana, minulle se on tuonut sekä liikkumisen vapautta että taloudellista vapautta. Kumpi on helpompaa: pakata kassiin pulloja ja maitopakkauksia sekä miettiä lämmityspaikat etukäteen, vai ottaa vauva liinaan ja kävellä ovesta ulos? Aina ei imetystä varten tarvitse edes istumapaikkaa. Taloudellista vapautta ei varmaan tarvitse sen kummemin selitellä, kenellekään ei varmastikaan ole uutinen se, että korvikkeetkin maksavat selvää rahaa. En ole perehtynyt siihen että maltaita vai mansikoita, mutta kuitenkin.

Minulle imettäminen on myös feminismiä. Soisin että kaikille vauvojen äideille taattaisiin taloudellisesti niin turvalliset olot, että äiti voi rauhassa keskittyä vauvan hoitoon ja imetykseen. Nykyinen häpeällisen pieni äitiyspäiväraha kannustaa lähinnä miettimään mihin sen uutuuskansailaisen voisi lykätä, että pääsisi takaisin töihin tekemään rahaa. Toki työssäkäyvä äitikin voi imettää, mutta en haluaisi sortua luulemaan että muillakin imetys sujuisi yhtä ongelmitta kuin se itselläni on mennyt. Joskus imetys vaatii aikaa ja opettelua sekä äidiltä ja vauvalta, ja siihen pitäisi heille molemmille suoda mahdollisuus.