Kuun vaihtuessa meille tuli monta uutta naapuria, vaikka luovuttiin oikeastaan vain yksistä. Siis lapsettomien parien tilalle tuli lapsiperheitä. Karua, mutta niin sitä vain lasten synnyttyä ollaan oltu tekemisissä pääasiassa toisten lapsiperheiden kanssa. Suoraan sanottuna se jo vähän rasittaa, mutta ei minun pitänyt siitä kirjoittaa, vaan tästä:

Tässä meidän taloyhtiön lähellä pidetään pyhäkoulua lauantaisin. Se sama nainen käy joka kerta kysymässä tuossa meidän hiekkalaatikolla että haluanko tuoda meidänkin lapsemme sinne. "Ei kiitos, me emme ole kristittyjä" vastaan joka kerta, mutta hymy on kyllä muuttunut aidosta melkoisen muoviseksi ajan myötä, sillä tämä nainen vastaa joka jumalan kerta että "Eihän se mitään haittaa, tulkaa vaan!" "Ei kiitos, eivät nuo lähi-idän alueen uskonnot kiinnosta minua" olen vastannut useammankin kerran, mutta joko tämä nainen on kuuro tai sitten vain niin tiiviin luterilaisen aivopesun läpikäymä, että ei todellakaan ymmärrä, että maailmassa ON muitakin uskontoja kuin Jeesus & co. Merkintä väestörek. tiedoissani ei tarkoita vain kirkollisveron kiertämistä, vaan minä en usko millään tasolla kristinuskoon, enkä minä halua sitä lapsillenikaan opettaa, vaikka kuinka olisi tärkeä osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Suomessa on omiakin jumalia, olen opettanut heille ne. Voi kunpa tuo pyhäkoulutäti olisi ainoa esimerkki vastaavanlaisesta käytöksestä.

Hyvät ihmiset. On hienoa, että teillä on omia uskomuksia ja uskontoja. Olisi kuitenkin kohteliasta olla tuputtamatta niitä, vaikka kuinka itsellänne olisi niistä hyvä mieli ja ehkä jossain jopa kehoitetaan mielipiteidenne esiintuomiseen. Tämmöisessä sekularisoituneessakin yhteiskunnassa niitä mielipiteitä kuitenkin tulee toisinajattelijaa vastaan niin paljon, että alkaa pikkuhiljaa niin kutsutusti keittämään. Kerran kyllä näin kun somalinuoret antoivat asematunnelissa islaminuskoa tukevia lappusia Vartiotornin jakajille ja muille ohikulkeville ihmisille. Siitäpä en pahastunutkaan, voisinpa jopa sanoa että vaihtelu virkisti.