Nyt kun alkaa olla taas tolkuissaan, sitä ajatteli taas kirjoittavansa kiinnostavasta aiheesta ihan itse, mutta sitten sitä huomaakin, että muut ehtivät ensin. Olen niin tuore blogaaja, etten oikein tiedä mitä nyt pitäisi tehdä, toivottavasti en sorru mihinkään syntiin kirjoittaessani silti samasta aiheesta.

On se PMS kuulkaa hirveä. Eikä se hävinnyt pillereiden aloittamisen jälkeen mihinkään, päinvastoin. Tuolla kommentoinut Pauliina on ihan oikeassa siinä, että e-pillerit tekevät monista naisista "helvetin piruja". Aaaamen. Kysykää vaikka perheeltäni. Minunhan piti lopettaa e-pillerit yhden laatan jälkeen juuri mielialaongelmien takia, mutta koska emme muistaneetkaan ruveta käyttämään muuta ehkäisyä ajoissa, päätin syödä toisenkin laatan. (Ei ole ehkäisyssä varovaisempaa kuin kolmen lapsen väsynyt äiti.) Nyt pahin, pimein raivo kestää yhden päivän sijasta kolme. Lisäksi minulla on finnejä ja turpea naama, joka ei kyllä yhtään helpota oloa. Ja jotain tästä raivosta kertoo varmaan sekin, että mies kysäisi puolitosissaan että olisiko nyt neljännen lapsen aika; hän siis mieluummin kuuntelee minun voivotteluani ja valitustani jatkuvista fyysisistä krempoista kuin tätä hirveää natkusta.

Mutta ehkäpä tämän pimeän, hedelmällisen tunnelin toisessa päässä pilkottaa vähän valoa. Minun äidistäni ainakin on tullut ihan mukava ihminen nyt lähes kuusikymppisenä, joka on kyllä toisaalta hirveän hämmentävää. Koko lapsuuteni ajan hän oli sellainen ärjyisä bitch, jolta opin hyvin varhain piiloutumaan. Nyt sitä voisikin sitten soitella ja rupatella. Jos olisin siis niin hyvällä tuulella että sietäisin kuunnella kenenkään ääntä.