Räkätsunami vetäytyy vähitellen. Se jätti jälkeensä kiukkuisia ja väsyneitä, vuorokausia sisällä kökkineitä ihmisiä ja pesukoneen puolilleen kankeita nenäliinoja. Minä, säästäväisyysihme, sain lahjoituksena matkalaukullisen lakanakankaita jokin aika takaperin. En ole ikinä tilkkujen kanssa puleerannut, joten päätin aloittaa niin yksikertaisesta kuin suinkin vain mahdollista: ompelin nenäliinoja. Olisi ehkä ollut helpointa jotenkin päärmätä reunat, mutta halusin hienostella, kun katsokaas, ei tässä ihan vasta-alkajia käsityöhommissa olla. Ompelin reunoihin kaarimaisen koristeompeleen, jossa ei itsessään nokka kauaa tuhissut (kun ei se räkätsunami minua kuitenkaan kellistänyt) (vielä, kop kop), mutta sittenpä olenkin kuluttanut useita hetkosia leikellen kaariompeleiden ulkopuolelta kangasta pois. Sepä ei olekaan mikään pikkuhomma, sillä yksikään ompelen lanka ei saa katketa, mutta kaikki kangas on saatava pois.

Mutta tuopa onkin minulle se käsityöhommien perustarkoitus: saa nysvätä jotain ihan yksinään, jotain jonka avulla saa unohdettua tiskivuoret ja pyykkikukkulat ja ajatella ihan mitä itse haluaa. En ole oikeastaan ikinä tuntenut halua luoda itse malleja, minä ihan kiltisti seuraan mieluiten annettuja ohjeita ja puikohdan taas puikkojen avulla oman pääni sisälle.