Lapsilla oli hauskaa minitalven aikana. Eilen aamulla keskimmäinen katsoi ulos ikkunasta ja totesi veikeästi hymyillen "Mun synttälit taitaa tulla sittenkin ensin!". On nähkääs luvattu, että kohta on äidin synttärit ja sitten kun lumi sulaa, melkein kaikkien muiden. Ja sehän suli, joten ..? 

Keskimmäinen on kyllä ihanassa iässä. Tänään hän olisi halunnut vaihtaa kuopuksen nimen Neposeksi, ja tiesipä senkin että sitä varten pitää mennä 'maistlaattiin'. Särkyneiden rapakkojäiden kohdalla hän kiljaisi innoissaan "Täältä on kuoliutunut jotain!" Sudet ja hilviöt hieman huolestuttavat, niitähän voi vaania minkä tahansa ikkunan takana ja ne voivat puikahtaa tänne pienimmästäkin raosta syömään lapsiparan. Neuvoin häntä aina suden tai hilviön kohdatessaan sanomaan kohteliaasti että "Onko sinulla nälkä? Mene keittiöön syömään jääkaapista." Se tepsii loistavasti! Ja jos susi tai hilviö silti kiusaa, voi sanoa topakasti että "Mene omaan kotiin, minä haluan nyt olla lauhassa!" Eilen aamulla hän sai minut miettimään kotimme ääniraitaa laulamalla Sydän, sydän -potpurin aamupalapöydässä.

Puolensa on kyllä kuopuksenkin iässä. Hän ymmärtää jo kaiken, ja sanojen puuttuessa osaa ilmaista itseään loistavasti elekielellä. Vieläkin niiskututtaa, kun hän taannoin pyysi anteeksi muutamia päivän jatkunutta rinnan puremista. Sen jälkeen ei ole purrut kertaakaan. Sanojakin kyllä on jo useita, toistaiseksi vielä sellaisia perheenjäsenten ymmärrettävissä olevia. Isot sisarukset tulkkaavat mielellään, tosin tulkkauksesta voi päätellä ihan yhtä hyvin tulkin mielihaluja. Näin voi ainakin epäillä tilanteessa, jossa vanhempi lapsi on tietoinen kaapissa lymyävästä karkkipussista mutta kuopus ei, ja kuopus kuulema kovasti tahtoisi karkkia maistaa.

Ristiriitaisempia tunteita onkin sitten esikoisen iästä. Tottakai on hienoa että lapsi ja kasvaa ja kehittyy, mutta kun tämä tuli niin äkkiä. Luokassa on jo paljon ihastumisia, ja esikoista ajatus tykkäämisistä lähinnä inhottaa. Tänään hän on selvitellyt täyttä päätä tapausta, jossa yksi tyttö oli saanut tuntemattomasta numerosta tekstarin, jossa pyydettiin Ärrälle. Tyttö oli tekstannut takaisin että kuka kysyy, ja saanut vastaukseksi samanluokkalaisen pojan nimen. Tämä poika ei kuitenkaan itse ollut ollut viestin takana, ja kuhina viestin todellisen lähettäjän henkilöllisyyden selvittämiseksi yltyy parhaillaan. Oli kyllä hieno tilanne selvittää ja opettaa kännykkäkäyttäytymistä ja teroittaa taas sitä, että äidille on kerrottava, jos jotain vastaavaa tapahtuu. Ehdin jo selvittää ettei yksin saa koskaan lähteä mihinkään tapaamisiin, vaikka esikoinen ei ihan vielä olekaan sellaisessa iässä että saisi vapaasti liehua missä sattuu.

Tiedän että nyt on aika epämuodikasta kehua lapsiaan ja kertoa viihtyvänsä kotona, mutta ei auta. Minulla on ihanat lapset, ja vaikka päätöksemme hoitaa heidät kotona niin pitkään kuin mahdollista onkin vienyt meidät aika niukalle tielle, en ole katunut.