Kiitoksia runsaista kommenteista! Huomasin että olin jotenkin sotkeutunut ajatuksiini harvinaisen pitkää tekstiä muotoillessa ja jotenkin onnistunut tiputtamaan itse pääpointin pois. Toivon että ymmärrätte, se leikkaus, junou, ja nyt täällä on vielä kuopus korkeassa kuumeessa (työntää parka sormia kurkkuun ja sanoo auauau, eli huomenna kai sitten nieluviljelyyn).

Sitä minä vain halusin sanoa, että ennen tätä leikkausta ajtus kotiavusta tuntui jotenkin vähän tuhmalta. Taustalla on ihan varmasti ajatus siitä, että kyllähän nyt nainen kotinsa hoitaa, sivussa lapset ja miehen ja palkkatyönkin. Minullahan ei sitä palkkatyötä edes ole, että kai tässä nyt yksin hoidetaan kaikki. Toisena isona syynä oli vaikuttamassa äitini ja ex-anoppini härskit tunkeamiset ensimmäiseen kotiini. Silloin en uskaltanut tarpeeksi lujasti sanoa että tämä on minun kotini, minä viikaan lakanani näin, en samalla tavalla kuin te. Nielin uskomattomat määrät besserwisserismiä alkaen keittiönpyyhkeitten lukumäärästä ja matriaalista päättyen parvekelasien tuuletusasentoon. Minua itseäni eivät epäsointuisat käsipyyhkeet ja vaatemytyt häirinneet, paitsi tietysti silloin kun jompikumpi niistä hemmetin haaskoista purjehti ovesta sisään.Silloin ne häiritsivätkin sitten ihan kunnolla. Oman äitini puolustukseksi voin sanoa että hän oli puhtaasti ilkeä huomautellessaan kaikesta, mutta anoppi puki ivansa neuvojen ja huumorin mieltä mädättäviin kaapuihin.

Nyt se pointti, ennekuin taas sen unohdan: nyt se kotiapu ei kuitenkaan tuntunut yhtään pahalta. Toki meillä on vaatekaapeissa aika kieroja pinoja ja meidän sisustukseen nyt vaan kuuluu kirja- ja lehtipinot, mutta yllätyksekseni en hävennyt niitä yhtään. Aikuisen ihmisen ohjailu tuntui vähän kummalta, mutta helpotti pian kun he itse kyselivät että mitäs nyt teen ja millä tavalla teillä on ruukattu tehdä. Niin, että jos teillä on mahdollisuus hankkia kotiapua, niin hankkikaa ihmeessä. Viralliset reitit ovat melkoisen kiemuraisia, mutta sukulaistytöt ja -pojat kyllä varmaan tienaisivat ihan mielellään jonkin verran aina silloin tällöin. Enkä minä koe olevani yhtään vähemmän nainen tai huonompi äiti.