Pitkin viikkoa on silmään sattunut nuoria ja työelämää koskevia uutisia, jotka olen tietysti lukenut tarkasti läpi. Huolestuttavin uutinen oli mielestäni se, että työelämässä nuorten taidot kaikilla osa-alueilla arvioitiin yksinkertaiseksi huonoiksi, samaan aikaan kun nuoret pitivät taitojaan hyvinä.

Toinen uutinen tiesi kertoa, että nuorten on vaikea ylipäänsä päästä töihin.

Kolmas kertoi, ettei mitään työvoimapulaa edes ole tulossa, joten nuoret kouluttautuvat turhaan.

Neljäs, että tehdyn tutkimuksen mukaan nuoret eivät edes koe työmaailmaa ja -elämää millään tavalla läheiseksi, ja että Suomeen on muodostunut noin 25-vuotiaiden ihmisten luokka jotka eivät koskaan ole tehneet palkkatyötä, ja joiden sijoittuminen työelämään näyttää aika epätodennäköiseltä. Työstä on tullut jokin kaukainen Aikuisten Asia, josta puhutaan pelkkää pahaa.

Kuulun suurin piirtein tuohon ikäluokkaan, ja voinen vahvistaa nuo väittämät. Menisin kyllä töihin ja olisin ihan varmasti hyvä työntekijä, mutta miten sinne töihin pääsee? Olen hakenut ilta- ja viikonlopputöitä pitkin syksyä, mutta olen saanut vain yhden kohteliaan kieltävän vastauksen, muut eivät ole vaivautuneet sitäkään vähää. En ole kehdannut hakea niitä paikkoja joihin on vaadittu jokin tietty koulutus (mieheni kyllä veikkaa että lehti-ilmoituksiin laitetaan tahallaan mielikuvituksellisen korkeat koulutusvaatimukset, ja ottavat sitten parhaat niistä jotka kehtaavat hakea), mutta siltikään en kelpaa.

Olen siis työmarkkinoiden alinta kastia sekä lasteni, sukupuoleni muodostaman mahdollisen lisääntymisriskin ja vielä ikänikin vuoksi. Yritystä en varmasti tule perustamaan (siitä on tehty Suomessa kallista ja vaikeaa), enkä kelpaa muillekaan. Hiljaisia "sosiaalipummi" -huutoja kuuluu jo. Mitähän tässä pitäisi tehdä?