Kyllä se taitaa nyt olla sillä lailla, että kohta pitää miettiä miksi minä itseäni tästä lähtien nimitän. Kun eihän 'kotiäiti' käy töissä, mutta kauppakeskusvartija ei kyllä ole mikään 'uraäiti'.

Haastattelu meni siis hienosti, vaikka siinä olikin kaksi ensikertalaista asialla. En edes jännittänyt yhtään. Irtauduin jotenkin itsestäni ja oikeasti seisoin nurkassa aplodeeraamassa kun fyysinen minäni vastaili kysymyksiin rauhallisesti ja järkevästi. Mies pääsi töistä sittenkin vähän aiemmin ja hoiteli lapsia toisaalla. Jännitys taitaa purkautua vasta nyt: kotiinpääsyn jälkeen minua on huimannut niin että pahaa tekee. Aivoveritulppahan tästä puuttuikin.