Viime yönä synnytin yllättäen vauvan (katso otsikko hyvä ihminen, äläkä tukehdu siihen iltapalavoileipään). Vauva syntyi ihan sairaalassa ja ihan realistisesti, mutta kivun puuttumista hämmästelin. Olin vauvasta iloinen ja ylpeä. Mieskin ilmestyi sängyn vierelle pullistellen taas kerran ylpeydestä, ja kaikki lapsetkin olivat siinä ihastelemassa uutta perheenjäsentä. Lapsi oli todella hartaasti odotettu ja olimme kaikki hänestä onnellisia. Aamulla herätessä unen olotila jäi päälle, ja ajattelin ettei se uusi vauva nyt niin kauhea katastrofi kai olisikaan.

Myöhemmin tänään eräs vanha, kauan ja hartaasti odotettu vieras palasi. Riemunhyppyni eivät olleet ehkä niin korkeita, mitä ne olisivat voineet olla.