Kiitos loppiaisen, miehellä on neljän päivän vapaa. Osa-aikaiseksi tarkoitettu työ on joulu- ja tammikuussa venähtänyt; työtä on riittänyt tiistaista perjantaihin 8-9 tuntia ja taukoja on kielletty pitämästä. Kun tuota sohvalla raskaasti makaavaa ihmisraatoa katselee, alkaa oma mahdollinen töihinmeno hieman hirvittämään. Toisaalta kun täällä kotona on ollut yksin lasten kanssa 10-11 tuntia kerrallaan niin pelkkä ajatus ovesta ulos kävelemisestä tuntuu huikaisevan vapauttavalta.

Kiitoksia teille kaikille peukuttaville! Nyt taitaa olla oikea aika käyttää lapsia uimahallissa ja teatterissa, muutaman viikon päästä tuo lahneus voi iskeä minuun. Ehkä mies alkaa sitten kyllästyneenä kirjoittaa blogia ja tilittää sinne oman elämänsä epäkohtia...