Taas on yksi työhaastattelu takana. Tällä kertaa olen viisas enkä aio yhtään arvella että miten meni. Katselen vain ikkunasta ulos, ja olen varma siitä, että ennen vanhaan oli kyllä aina tammikuussa lumi maassa, ja näin liukasta oli vain syksyisin ja keväisin.

Tällä hetkellä kodista pääsee poistumaan vain pyllymäkeä ja/tai ambulanssilla. Rattaiden kanssa ei pääse mäkiä kunnialla alas, ja jos pääseekin, niin ylöspä ei pääsekään, ei ainakaan ilman hikeä, verta ja kyyneleitä. Minä otin vain lonkkakontaktin työhaastattelun jälkeen, mutta naapuripa tutustutti autonsa etupuskurin hyvänkokoisen koiran suuruiseen kiveen. Sitten naapuri pyi nyrkkiä mäelle. Toistan, naapuri pui nyrkkiä mäelle. Sellaista ei joka päivä näe!