Lapsille on nyt keksitty kivaa; otin omasta vinkistäni vaarin ja käytin rahaa hurvitteluun. Merimaailman, uimahallin ja leffan jälkeen olen itse niin poikki, että pistin viimeiset rahat junalippuihin. Olisi ihanaa yrittää naruttaa teitä, arvoisat lukijani, että lähtisin yksin johonkin eksoottiseen paikkaan viettämään laatuaikaa niinkin mielenkiintoisen henkilön kuin itseni kanssa, mutta ei. Ei, ei. Minä otan lapset mukaan ja lähden Pohjois-Pohjanmaalle vanhempieni luo. Henkilö joka tästä eniten hyötynee, lienee yksin kotiin jäävä mies. Kateeksi käy niin että pistelee, eivätkä ole mitään hyttysenpistoja nämä. Pikemminkin kotkanrepäisyjä; kuulkaa tämä lihan repeävä ääni, aistikaa lentävä lämmin veri ja nähkää kiiltävä luu!

Syitä visiitille on kyllä useita, joten jääköön nyt mies tänne rauhassa tekemään ihan mitä parhaaksi näkee (pieni vinkki: jos ei lattiat ja tiskipöytä kiillä yhtäläisesti kotiutuessamme ei siitä hyvää seuraa, kultaseni). Nyt pääsemme tapaamaan aivoverenvuodosta toipuvaa isääni, lapseni tapaavat serkkujaan ja muuta mummulan väkeä, minä pääsen ajamaan autoa ja hyödyntämään pienen paikan toimivia palveluita, lapset pääsevät moottorikelkalla merelle ja paistamaan makkaraa nuotiolla, ja ennenkaikkea minä pääsen katsomaan Sydän, sydämen Oulun keikkaa. Kieltäydyn tunnustumasta että viimeisin syy olisi se suurin syy, mutta tunnustan, että se vaikutti suuresti matkan ajankohdan valintaan. Mitähän minä tähän esikoisen loma-anomuslomakkeeseen kirjoitan? 'Matkan syy: Sydän, sydän'