Joskus kun hautoo jotain asiaa oikein pitkään, saattaa yllättäen löytää
itsensä tilanteesta jossa pitkään haudottu ja haaveiltu asia onkin
yhtäkkiä totta. Minulla on nyt uusi tatuointi, ja se on juuri sellainen
kuin olen aiiii-iina halunnut. Kun yhtäkkiä kyläpaikassa saa kuulla
että emännän komea tatuoijaserkku on palannut Ruotsista ja on juuri
tilannut uuden satsin maaleja, niin olisihan se nyt ollut pöhköä olla
tarttumatta tilaisuuteen. Varsinkin kun sai vielä sukulaisalennusta!
Enkä edes tunne itseäni Sulo Vileniksi, vaikka teki mieli laitattaa
samantien parit riimukirjaimet päänahkaan, kun kerran siinä vehkeet oli
esillä. En onneksi muistanut yhtään järkevää sanaa muinaisruotsiksi.
Muutoin saattaisi nyt vähän harmittaa.
Siinä tatuoitavana ollessani huomasin jännän jutun: en tatuoimisen
alkaessa erottanut mitä lattialla lojuvan kirjan selkämyksessä luki,
mutta muutaman minuutin päästäpä erotin. Voivatkohan adranaliini ja
endorfiinit tosiaan parantaa näköä? Teksti oli ruotsia jota en
juurikaan osaa, joten tuskin oli kyse edes aivojen kyvystä täyttää
aukkoja.
tiistai, 31. tammikuu 2006
Kommentit