Hauskaa että valtamediaan pääsee välillä meidänkin perhettä koskevia uutisia. Tai no hauskaa ja hauskaa, ja mitenhän on tuon uutisenkin kanta. Uutinen taitaa olla nimenomaan uusi asia, jotain ennentietämätöntä eikä jotain, jonka kanssa on kärvistelty vuosia.

Kun mies meni lokakuussa töihin että saisimme jouluksi vähän enemmän rahaa, tulomme itseasiassa pysyivät aivan samoina, jos ei oteta lukuun 500 euron takaisinperintävaatimusta asumistuesta, josta ei ole tehty vieläkään päätöstä. (En mielelläni ottaisi sitä lukuun, koska se tosiasia että mies sinnillä kävi paskasti palkatussa työssä tunnin matkan päässä ja maksoi siitä, tuntuu niin inhottavalta.)
Nyt kun minä aloitin työt kaksi viikkoa sitten, olin laskenut vissisti että kyllä varmasti kannattaa. Lasten kotihoidontuenkin saamme pitää, ja palkan lisäksi alan saamaan vielä soviteltua työmarkkinatukea. En koskaan tullut ajatelleeksi että tämä siirtymävaihe ei välttämättä mene niin kuin sen oli ajatellut menevän.

Kelan virkailijan ohjeen mukaan katkaisin kotihoidontukeni, jotta mieheni voisi hakea sitä. Siis: ei kotihoidontukea. Päätöksissä kestää aikansa. Työmarkkinatuen epäselvyyksistä olen kertonut aiemminkin: en ole saanut rahaa vielä joulukuultakaan, joten tammikuun tuessakin kestää varmasti aikansa, puhumattakaan kuluvan kuukauden tuesta. Soviteltua työmarkkinatukea olen vasta hakenut, joten päätöksessä menee varmasti taas pari kuukautta. Aloitin töissä kuudes päivä, ja palkka maksetaan 16. päivä, paitsi että minulle maksetaan vasta 16. päivä maaliskuuta.

Eli nyt pitää vartoa lapsilisiä, jotka maksetaan 26. päivä, vasta silloin voi taas käydä kaupassa. Lapsilisillä päästään neljänteen päivään, jolloin mies saa opintotuen. Siitä sitten pitää sitkutella 16. päivään, jolloin pitäisi saada sitä palkkaa. Eli luvassa on lähes kuukausi sentin venytystä ja syömisten vahtimista. Kelaan on ihan turha itkien soittaa ja kertoa mikä tilanne on, olen kokeillut. Ehdotuksia päätösten vauhdittamiseksi otetaan vastaan!
 
Hirveintä tässä on se, että olin taas kerran luullut että meilläkin olisi varaa kaikenlaiseen nyt, kun aloitin työt. Käytin lapsia jopa Serenassa, kulutin sinne puolet uusien silmälasien hinnasta. Nyt harmittaa.