Tänään voisi olla sen imelän rakkauspostauksen aika. Päivälleen viisi vuotta sitten kävelimme lounasaikaan kohti maistraattia. Olin ommellut itselleni tummansinisen, pitkän tyköistuvan puvun, ja tuleva mieheni oli etsinyt kaapista ainoan pukunsa. Maistraatin virkailijan ottamassa tärähtäneessä kuvassa hymyilee leveästi kaksi niin kovin nuoren näköistä ihmistä.
Mitähän olisimmekaan tuumanneet, jos olisimme tienneet että viidessä vuodessa muutamme kahdesti, saamme kaksi yhteistä lasta, kärsimme ajoittain nälkää ja puutetta ja kasvamme rakastamaan toista aina vain lujemmin?