Taitaa olla tapana kirjoittaa aina vähän rapsaa noista keikoista. Kun tätä blogia aloitin viime heinäkuussa, en ollut yhtään ajatellut tähän tällaista sivujuonnetta, jossa väsynyt ja tympiintynyt, taloudellisten huolten ahdistama ylipainoinen kotiäiti hurahtaa täysillä johonkin helsinkiläiseen bändiin. Enpä olisi itse osannut näin hienoa sivujuonta keksiäkään! Eilen illalla sattui vielä niin herkullinen tilanne, että haluan jakaa sen kanssanne. Pitäkää minua vähän hönttinä jos niin haluatte (ette välttämättä osu kovin kauas todellisuudesta), mutta kun olin raha kourassa maksamassa sisäänpääsymaksua ja kulman takaa käveli Sydäri-Tomi ja tunnisti minut uusikuosisessa päässäni ja ilmoitti minun olevan listalla, niin huh! Ei tunnu enää yhtään niin väsyneeltä ja tympiintyneeltä.

Ja keikka oli oikein hyvä, Simpson-teemalla tällä kertaa. Väiskiä olen kuullut luonnehdittavan 'tiivistunnelmaiseksi keikkapaikaksi', mikä tarkoittaa suomeksi että lämpötila nousee yli kolmenkymmenen ja ilmankosteus miljardiin, kuten tuli nyt todettua.
Kotiin hiipiessäni naapurin parikymppinen poika konkoili kotiin yhtä aikaa. Kysyin vielä iloisessa hiprakassa että oliko hauska ilta, valmiina rupattelemaan ja vaikka polttamaan tupakit (ei, minä tupakoin vain kapakoidessani), mutta poika vastasi kohteliaasti että kyllä oli, kiitos - ja käveli sisään. Hieman mummoutunut olo jäi niin kohteliaasta vastauksesta.

Edit. illalla: AI NIIN! Seuralaiseni laajalta tuntuvan serkkupiirin ansiosta saattaa hyvinkin olla mahdollista että pääsen kesäkuussa katsomaan Metallicaa Tallinnaan. Nämä tuurinmätkäykset ovat jo liikaa, kun eivät enää mahdu muistiraidallekaan!